Kasassa ollaan edelleen. Eli kyllä ainakin jonkin verran yli varmastikin lasketusta tullaan menemään, jossei käynnistykseenkin asti. Kuulemma vaan tuo luonnollisesti käynnistynyt on yleensä vähän kivuttomampi kuin käynnistetty synnytys. Ja oloja ei tosiaan ole mihinkään suuntaan, että lähtö tässä tulisi. Että jos on vielä arkena tullakseen, niin tulee sit kunnon rytinällä.
Vaikka raskaus on ollut koko ajan kovin helppo, en ole oksennellut tai joutunut vuodelepoon, niin siitä huolimatta alkaa sekä fyysiset että henkiset voimavarat olemaan todella lopussa. Erityisesti tuo henkinen puoli alkaa olemaan aika kevyillä kannattamilla. Se sitten näkyy. Miehen puolesta tekee pahaa, kun totta kai turhautuminen ja ärinä purkautuu viime kädessä aina siihen. Oon jo miettinyt sulkevani puhelimen ja kaikki muut mahdolliset viestimet siihen asti, kunnes vauva syntyy. Meinaa on hermot pikkasen kireellä niitä jatkuvia kyselyitä kohtaan: "ai ei oo vauva vieläkään syntynyt, vaikka laskettu aika on niin lähellä". Mä ymmärrän kyllä että ne kuuluu tähän vaiheeseen, mutta silti. Kyllä me ilmoitetaan kun on jotain ilmoitettavaa.
Kroppa sinänsä jaksaisi kyllä, vaikka kyllä noita kipuja on ihan tarpeeksi. Käveleminen meinaa tekee niin häijyä tuonne alakertaan että voi hyvää päivää. Meinaankin ylihuomenna neuvolassa puhua, että alkaa tää jaksaminen olemaan aika heikkoa. Ihmisten seurassa jaksaa olla, mutta sitten kun jää yksin, niin ajatukset on turhan negatiivisiä. Ja itkenytkin oon muutamaan kertaan uupumusta, kun on tuolla palstojen puolella kyselty kuulumisia ja sit kirjottaessa hanat auennut. Että jos sitä saisi sitten yliaikaiskontrolliin vähän aikasemman ajan...
Pikainen pikkulahja
5 vuotta sitten
Voi ei, paljon voimia sulle loppu raskauteen! Koitat nyt vaan rentoutua ja levätä..helpommin varmaan sanottu kuin tehty?
VastaaPoistaKiitos muuten paketista, se tuli tänään :)
Alkaa oleen joo helpommin sanottu kuin tehty. Keskityminen ei oikein pelaa, leffaakaan ei pysty kattoon ilman, että alkais jossain vaiheessa jotain tekemään. Hyvä että tuli. Olisi muuten voinut olla eilenkin jo perillä, mutta mies oli mennyt ja tiputtanut sen kakkosluokan laatikkoon, vaikka kuoressa oli ykkösen merkit :D
PoistaToivottavasti ei joudu käynnistämään.. Mulla käynnistettiin vähä päälle 5 viikkoa sitten ja mä voin sanoa oman kokemukseni mukaan, etten KOSKAAN enää halua käynnistyksellä synnyttää.. Ne supistukset on hirveitä kun ne on "tahalteen" aiheutettuja... Sit se on muutenkin todella rankkaa jos joutuu useamman päivän käynnistää, mulla vasta kolmantena päivänä tyttö syntyi..
VastaaPoistaJoo, mä oon monelta kuullut, että kun vertaa käynnistettyä luonnollisesti käynnistyneeseen, niin kivut on ensimmäisessä ihan selkeästi pahemmat. Mutta toisaalta, vaikkei kivut välttämättä innosta, niin jos jaksamisen kannalta miettii, niin käynnistys kuullostaa hyvältä vaihtoehdolta.
PoistaMulla taas vähä erilainen kokemus käynnistyksestä. Mulla käynnistettiin heinäkuussa synnytys raskausmyrkytyksen takia, poika synty kolme päivää ekan lääkkeen ottamisen jälkeen ja koko synnytyshomma kesti alle 11 tuntia. En koe, että olis ollu mitenkää kamalan kivulias synnytys eikä mulle jääny mitää traumoja siitä. Toki "normaalisti" käynnistyneestä synnytyksestä ei oo kokemusta, joten mahdoton verrata.. :)
VastaaPoistaTsemppiä synnytykseen kun sen aika tulee!
-Salla
Se on aina varmasti niin kropasta riippuvaista, kuten raskaus aikana kaikki. Kiitos tsempeistä. :)
PoistaLöysin blogisi muutama vk sitten ja voi miten paljon samaa löytyy täälläkin. LA mulla 3 pv myöhemmin, painoa melkeen samanverran, mielialatkin tuntuu kulkevam samoja ratoja. Painoarviossa kävin viikon myöhemmin kuin sinä ja arvio oli 3,3kg. Minulla on takana yliaikaiskäynnistys reilu 2vk yliajalla ja ei ollenkaan paha:). On myös kokemusta normisynnytyksestä ja ei ne kyllä juurikaan toisistaan eroa. Koitetaan kestää nämä viimeset päivät, vaivat unohtuu, kun pikkuisen saa syliin nuuskuteltavaksi:) Mulla on ollut vaivana toistuvat flunssat nyt viimesen 6 vkn aikana ja vienyt vähän mielialaa matalalle. Mun edelliset on olleet 4kg molemmin puolin, joten sinnepäin ois toiveissa nytkin. Sopivat synnyttää ja mukavat hoitaa, kun jaksavat reippaasti imeä. Nautitaan vielä näistä viimesistä päivistä, jolloin ehtii vähän kuunnella vaivaista omaa oloaan, pian keskitytäänkin sitten vauvaan. Meilläkään ei tietoa sukupuolesta, jännittää...
VastaaPoista-Kaisa
Kaisa: Kiitos kommentistasi :). Meillä äitini kommentoi aika alkuvaiheessa tuohon vauvan kokoon, että hän on kokenut myös jäntevämmän kokoisen vauvan ensimmäisenä helpommaksi. Kuulemma seuraavana syntynyt pikkusiskoni (joku 49 cm ja 3200) on tuntunut äärimmäisen pieneltä 51cm ja 3700 grammasen jälkeen
VastaaPoistaKoitappa jaksella! Kaikki palkitaan kun saat pienen tuoksuvan nyytin syliisi :) olin itekin tosi turhautunut kun meni lasketusta ajasta yli niin että humpsahti, käynnisteltiin ja tuskasteltiin, vaikka lopulta tyttö syntyikin hätäsektiolla. Tuntuu se aina inhottavalta jos ei kroppa itse tajua milloin olis aika, mutta tärkeintähän on saada ihminen elämään :) kannattaa vaan rauhassa odotella, tärkeintä on että vauva on valmis tulemaan. Onnea viimesille metreille!
VastaaPoista