Menee jo jakeluun

Vähän kuulumisia tännekin puolelle. Nyt on siis hommaa ihmetelty vajaa viikon verran ja alkaa menemään jo jakeluunkin. Neuvolakin tuli jo varattua ja sainkin sen ensi viikon tiistaille, heti aamuun. Eli sen käynnin jälkeen on taas hieman fiksumpi. Ainakin toivon mukaan. Voi myös käydä niin että mieli menee entisestään hämilleen. Alkuraskauden ultra olisi kiva, mutta olen ymmärtänyt, että niitä varten joutuu menemään yksityiselle, ja ne sitten maksaa ihan mahdottomia, johon  ei tällä budjetilla ole varaa millään. Ja ei, en viitsi miestä pyytää maksamaan, koska kaikenlaista suurempaa menoerää on tulossa, jotka kesätyöttömyydestä johtuen ovat miehen harteilla. Ja tietty nyt kun heinäkuu alkaa, niin alkaa kaikenlainen ohjelma (kotipuoleen järkkäileen pikkusiskon rippijuhlia yms, ja tämän jälkeen lomailua miehen kanssa). Sitten kun nämä riennot on ohi, niin ei ole pitkä aika elokuuhun jonne ensimmäinen virallinen ultra ilmeisesti menisi.

kuva

Oireita tuntuu riittävän. Väsyttää, aamut tuntuu vain venyvän pidemmiksi aamu aamun jälkeen. Tänäänkään mulla ei ole mitään havaintoa siitä, koska mies on lähtenyt töihin. Lisäksi pahoinvointi on kavalasti aamu aamulta tuntuvampaa. Päivänkin aikana saattaa tulla "kohtauksia" jolloin tuntuu että nyt kyllä tulee ihan ulos asti. Tissitkin on ihan äärettömän arat ja turvonneetkin jossain määrin. Näppyjä riittää vaikka muille jakaa, olkapäät ja otsa ihan järkyttävän näköset ja kaulallakin niitä on. Positiivisia huomioita on se, että mun kynnet on kovettunut entisestään todella paljon ja ns. ylituleva osa on kauniin valkoista. Melkein tekisi mieli käydä laitattaa joku minimanikyyri näihin kun kerrankin on pituutta.

Itsekseni olen tullut siihen tulokseen että LA osuisi 26.2. tähän päivämäärään ainakin kävisi hyvin järkeen mm. hedelmöitysajankohta. Mutta viimeistäänhän se selviää sitten ultrassa jossain vaiheessa, että millä viikoilla tarkalleen mennään.

LauraR. ja Spyro 5+4(?)

Varmistus

Nyt on tehty Clearbluen digitestikin ja tulokseksi näyttöön napsahti: Raskaana 3+. Joten ilmeisesti joku viides raskausviikko meneillään. Nää on just näitä mitä mä en tajua vielä kunnolla, mutta pitää ottaa puhelin käteen ja tiistaina (siksi tiistaina, koska ma ollaan koko päivä menossa) soittaa tonne terveyskeskukseen ja kysyä tyhmiä. Kyllä ne siellä sitten varmaan jotain osaa sanoa. Nyt pitääkin alkaa googlettaa taas ihan uudenlaisia juttuja että oppisi jotain.

Tuli eilen varmaan oltua tietoisempi kehostaan, kun tuon plussan oli nähnyt ja tuli huomattua oireita. Janotti ja janottaa edelleen melkein koko ajan. Myös vessassa ravaamisen oon pannut merkille erilailla. Ja autossa eilen iski ihan hirveän paha olo, vaikken koskaan ole kärsinyt minkäänlaisesta matkapahoinvoinnista.

kuva

Mitenköhän tätä osaisi olla ajattelematta koko aikaa? Pitäisi varmaan jollekin kertoa, jotta jonkun kanssa voisi puhua...Vielä sen tarkempia ajatuksia muille kertomisesta ei ole, mieskin totesi, että kyllä sä nyt ainakin siellä lääkärillä eka käyt. Niin käynkin. Vau.fi laskurin mukaan (28pv kierrolla) ensimmäinen ultra osuisi elokuulle. Veikkaan, että sen jälkeen on sitten hyvä aika alkaa paljastaa vanhemmilleni. Mies ei tunnetusti sukulaisilleen mitään kertoile ja nauroi itsekin äsken, että lähettää sitten ristiäiskutsun postissa viimeistään. Huoh, miehet.

Juhannusyllätys

kuva

Kyseisen kuvan testi ei ole tekemäni, mutta lähes tuollaisen testin tänään aamulla testasin. Raskautta osoittava viiva oli hieman haalempi, mutta kuitenkin niin selkeä plussa kuin vain voi olla.

Mä tein testin sen takia, että tänään kp 34/33 ja ajattelin vain tehdä testin sen takia, että voisin sitten odotella menkkoja hyvillä mielin, koska olin ihan varma ettei tästä kierrosta voi plussaa tulla mun kouluviikkojen yms takia. Mutta sieltä piirtyikin testiin viiva!! Vielä haluaisin sellaisen viikkonäytöllisen testin tehdä, koska selkeästikään ovis ei ole tapahtunut 33 pv kierron mukaan. Paras veikkaus on että kierto olisikin ollut suunnilleen sen 28 päivää, koska silloin tää plussa käy järkeen.

Oireista en todellakaan olisi tälläistä kuvitellut. Tai no, yli viikon juilinut mahaa tosi kipeästi, pääasiallisesti silleen menkkoja ennustavasti, vaikka eilen muutamaan otteeseen tuntunut siltä kuin joku olis tökönnyt kuuman sukkapuikon alavatsaan. Lisäksi tissit on on ollut saman ajan ihan äärettömän kipeitä, mutta senkin olen laittanut menkkojen tulemisen piikkiin. Lisäksi mitä hieman olenkin ihmetellyt on ollut ihan älytön märkyys/valkkarin määrä.

Netistä löytäneiden laskureiden mukaan kyseessä olisi jostain neljännellä viikolla olevasta jutusta. Että sellainen juhannus ylläri tälle vuodelle.

Kp 28/33

Nyt on taas hieman aika palailla järjestykseen kiertopäivienkin suhteen. Kuten äärimmäisen kekseliäästi otsikostakin huomaa, niin tänään on menossa kp 28. Tämä kiertohan meni ihan harakoille koulun takia, joten nyt vain odottelen menkkoja suurella innolla.

kuva: google

Muutenkin on taas tämän vauvajutun suhteen selvemmät ajatukset ja olo paljon seesteisempi.  Päästiin miehen kanssa sopuun siitä ulkomaanharjottelustakin, että se setvitään sitten mahdollisuuksien mukaan kun on ajankohtaisempi, tapahtuu tässä sitten mitä tapahtuukaan. Eli vauva on kyllä toiveissa, mutta ei edelleenkään oteta sellaista meininkiä mikä oli ensimmäisessä kierrossa. Harrastetaan sänkytouhuja silloin kun siltä tuntuu, ilman että alan bongailemaan oviksia tikuilla tai muuta. 

Vielä on nimittäin edelleen havaittavissa pillereiden lopetuksen haittapuolet ja erittäin näkyvästikin. Paino on noussut, turvotus tuntuu jatkuvalta (tätä on nyt alettu ruokavaliolla laittaan kuriin), mielialat on välillä ihan älyttömiä. Täytyy vain toivoa, että mies jaksaa näitä mun puuskia ja että ne menevät aikaa myöden ohi.

Hankintoja vol. 1

Mä tiedän, että on hyvin aikaista tässä vaiheessa puhua mitään vauvan hankinnoista, mutta puhumpa silti. Oon nimittäin käytettynä jo ostanut aivan ihania vaatteita. Eikä ihme kyllä mieskään ole sen kummemmin kommentoinut, kun ekan kerran jälkeen tulin kirpputorilta korvat luimussa "apua, mitäköhän se oikein nyt sanoo?!" Noh, eihän se tuumannut kuin sen verran että ihan hyvä ajatus katsella jo etukäteen kirpparilta halpoja vaatteita. Mä en nimittäin mitenkään lähe siitä olettamuksesta, että kaikki ostettaisiin uutena (paitsi ehkä auton turvakaukalo), tai edes siitä, että saataisiin muilta lahjoituksina. Nimittäin suvussa viimeisin pikkuinen on miehen siskontyttö ja hänen äitinsä on raijannut jo kaikki vauva-ajan tarvikkeet kirpparille. Meiltä kotoa saan sitte äidin säästämiä lasten vaatteita, mutta niissä näkyy tietty se, että meillä on ollut kaikki tyttöjä.

Esittelen nyt täällä opiskelukämpillä olevat jutut täällä (kun pakoilen taas tehtäviä :D). Nää kaikki on ostettu Kottaraisen komeron kautta. Ja tosiaan mulla ei oo mitään uskomuksia noihinn vaatteisiin liittyen, mitä monella muulla saattaa olla. Ettei ei osteta ennen kuin ollaan tietyllä viikolla tai muuta.

Jostain syystä blogger meni ja käänsi noi muutamat kuvat, vaikka nimen omaa olin kääntänyt ne oikein päin. Noh, mutta menköön. 

Kierto on mennyt ihan harakoille, en ees tiiä yhtään mikä kiertopäivä tänään on :D. Eli menkkoja lähinnä odotellaan täällä, vähän voisi olla jo merkkejä siihen suuntaan. Ainakin alavatsaa on kiristellyt aika ajoin ja tissit on taas aika turpean ja kipeän oloiset. Koska ei se vissiin enää oviskaan voi olla? Kun kuitenkin ollaan yli 20 kiertopäivissä

Hyt, hyt, hyttynen

Pitää tännekin puolelle hieman naamansa näyttää. Koulussa ollut kovin kiireitä, etten ole ehtinyt yhteen postausideaani paneutua lainkaan. Edelleen tehtäviä vaan piisaa.

Tänään käytettiin pikkusisko Powerparkissa ja tarkoitus oli pitää hauskaa ja kaikeea, mutta olen potenut vasenta jalkaani, joka otti itseensä keskiviikko iltana ja torstai päivän aikana tapahtuneesta invaasiosta. On muten niin perkeleen kipeä. Syöty allergia lääkettä, hierottu kortisonirasvaa ja apteekin tädin suosituksesta vielä syötiin kyypakkauskin. Ei mitään vaikutusta. Eikä tämän päiväinenkään hyvää tehnyt. Maanantaihin asti pitää koettaa jaksaa, huomenna ei onneksi tarvi kuin sisko heittää asemalla ja sit saan vaan maata. Ei meinaa ole täällä Ilmajoella päivystystä viikonloppuisin.

Kuten huomaatte, oikea jalka on normaali ja vasemmassa on turvotus joka paremmin sopisi yhdeksännellä kuulla raskaana olevalle tulevalle äidille.

Kahtia halkovia ajatuksia.

Nyt on jostain syystä viime aikoina noussut mieleen hirveästi toiveita ja ajatuksia, jotka on vähän turhan rajussa ristiriidassa keskenään. Sen jälkeen kun olen opinnoissani valinnut elintarvikeagrologin suuntautumisvaihtoehdon (eli koko kevään), on ajatuksiin pesiytynyt haave: erikoisharjottelusta ulkomailla. Jossain Keski-Euroopassa nämä kaksi alaa, olisi kaikista helpoin yhdistää, koska esim. Belgiasta, Itävallasta, Ranskasta tai Sveitsistä löytyisi varmasti sopiva tila. Eli siis tila, jossa olisi eläimiä, mutta jossa myös jalostettaisiin itse esim. lehmän maidosta juustoja. Suomessa kun vastaavaa ei erinäisten hygieenia ja byrokraatti kiemuroiden takia.

kuva

Missä ristiriita? No siinä, kun tämä haave yhdistetään vauvahaaveeseen. Nimittäin erikoistumisharjoittelu kuuluu suorittaa ensi kesänä, joko heti toukokuun alusta tai myöhemmin. Muistaakseni harjoittelu on sen n. kolme kuukautta (tarkempi määritys on joku tietty päivien lukumäärä mutten muista). Eli näillä vauvahaaveilla olen viimeisilläni raskaana siihen aikaan tai sitten ihan pienen lapsen äiti jo. Tähän asti ajatuksena on ollut että lapsi olisi parhain saada siten, että pystyn käymään kolmannen vuoden koulussa kokonaan, ja vain erikoistumisharjoittelu jäisi tekemättä siltä vuodelta.

Kaikista pahinta on tunne, että tunne pettäväni miehen ja olevani itsekäs kun toivon jotain muutakin kuin vauvaa, koska vaikkei mies niin paljon kaikesta puhu, tiedän kyllä sen, että omaa lasta haaveillaan ja kovastikin. Varsinkin kun mies eräällä tapaa on valmiimpi asiaan, että opiskelut ja ulkomaan vaihdot on jo koettu. Vaikka edelleen, koen olevani vauvaan niin valmis kuin tässä vaiheessa voi olla. Toisaalta toivon sitä, että plussa tulisi heti ja toisaalta sitä, että plussa tulisi vasta loppu kesästä, alkusyksystä tai jopa ihan loppuvuodesta.

Ristiriitaisia ajatuksia siis. En koe menettäväni mitään, että vaihdan baarit yms. ryyppybileet kotielämään, mieheen ja vauvaan, mutta toisaalta mahdollisuuksien menettäminen (kuten tän vaihdon) ahdistaa, koska toista samankaltaista tilaisuutta ei tule, niin kuin koulussakin on meille sanottu. En koskaan kuvitellut olevani niin sosiaalinen ja rohkea, että edes ajattelen yksin ulkomaille lähtöä, mutta erinäisten tapausten jälkeen näin ne ajatuksen vain muuttuu. Kokemuksenahan se olisi täysin ainutlaatuista. Toivon että tässä on aikaa (ja onkin) selvitellä mahdollisuuksia ja miehen ajatuksia tarkemmin. Mutta kesän päätavoitteena ei ole yrittämällä yrittää vauvaa, se tulee jos tulee. Eli ilman ehkäisyä mennään joo, mutta koetan keskittyä muuhunkin kuin mahdollisiin oireisiin (helpompi sanoa näin "uutuuden viehätyksen" laannuttua". Keskitytään siis miehen kanssa entistä enemmän toisiimme ja nautimme kesästä ja yritämme kokea jotain uutta.