Neuvolakuulumisia II

En päässyt tämän aikaisemmin asiasta kirjoittelemaan, piti urakoida uudella asunnolla tapetit olohuoneeseen ja siivota siihen kuntoon että sinne voi ensi viikolla tavarat muuttaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kaikenlaisia postaus ajatuksia yms on, mutta kun ei ole ollut aikaa edes ajastukselle niitä naputtaa. Mutta eiköhän tämä tästä muuton jälkeen.

Perjantaina oli jälleen neuvolan vuoro ja aika pikainen käynti oli, en nimittäin päässyt tälle terkalle, jolla yleensä käyn. 

- Painoa oli tullut 500 g/vk, mitään kommenttia en asiasta saanut, vaikka tuntui hurjalta. Kokonaisuudessa neuvolakortin mukaan paino olis tullut 3,4 kg, mutta kotimittauksissa (jotka aina aamuisin, ilman vaatteita) painon nousu on tähän mennessä . Ihan kohtalaisesti, mutta tykkään tietty enemmän tuosta kotimittauksen tarkkuudesta :D. 

- Verenpaineesta yläpaine oli tosi hyvä 119 (edel. 131), mutta alapaine oli noussut 77 (edel 69). Mitään muuta ei sanottu kuin, että ero mainittiin ääneen.

- Hb oli enää vaan 124, tipahtanut parikymmentä yksikköä, tosin vieläkään ei ole mitään hätää rautojen yms kanssa.

- Vauvan sykkeet oli 154

- Sf oli tällä kertaa -1, eli yhen sormen leveyden verran navan alapuolella. Jotenkin maha tuntuu oikeesti isolta, varsinkin kun miettii, että kuitenkin oon ensi odottaja. Vau:n kirjassakin on että vasta 18. viikolla kohtu olis kaksi sormen leveyttä navan alapuolella ja mullahan oli tosiaan jo silloin 14+5.

Flunssasta th kommentoi että pitää yrittää parannella, kun ei oikein löydy esim. yskänlääkkeitä raskaana oleville. Ja huomasin sen jo itsekin. Yritettiin meinaa eilen illalla apteekista kysyä jotain joka sopisi mulle, kun edellisenä yönä pamahti yskä päälle ja vatsalihakset oli jo riekaleina yhen yskityn yön jälkeen (että alkaisko ne jo johonkin suuntaan liikkua, normaalisti saa useamman yön yskiä ennen kuin mahaan sattuu). Ostettiin sitten nenäkannu, jolla illalla huuhtelin ja tuntuu ainakin hengityksen kulkuun vaikuttavat erittäin positiivisesti. Jos yskä ei ens viikolla ala helpottaa, niin sit pitää mennä lääkäriin.

Perjantai aamuna otettu (ja kuva kulma taas vähän etuviistosta eikä sivulta, 

kun ei mies vieläkään näköjään ole oppinut :)

Tuossa tosiaan tuo kuva mahan tämän hetkisestä tilanteesta. Tuntui muuten eilen hyvältä kuulla kaverilta, jota en hetkeen ole nähnyt, että onpa sun mahas kasvanut ja kommentti tuli ennen kuin riisuin löysän gore -takin päältäni. Ja mitä netistä olen vertaillut muiden esikoista odottavien kuviin, niin onhan tuo jo ihan kunnon kokoinen. Kun olisi voinut olettaa, kun en ole mikään älyttömän hoikka ja siro tyttö (eli vararengasta kyllä löytyy) että näkymisessä olisi mennyt hieman pidemmän aikaa. Pelottaa vaan nimittäin että kuinka iso siitä tulee loppuvaiheessa, kun ei ole edes puoliväli poksunut vielä.

Miten lukijoilla, joilla asiasta kokemusta, on alettu sf-mittaa merkkaileen?

P.s. Musta tuntuu, että nyt voisi Spyron liikkeet olla muuttumassa selkeämmiksi, eilen ja tänään aloillaan ollessani oon nimittäin tuntenut sellaisia isompia selkeitä töykkäyksiä. <3 

Ja toisesta blogistani löytyy kuvaa meidän tapetoinnin tuloksista tässä illan aikana :)

Karhunpoika sairastaa...

Nyt se on iskenyt sitten tännekin se tämän syksyn flunssa. Ei mitenkään erityisen kivaa, kun muuttoa pitäisi alkaa tekemään ja tänä viikonloppuna pitäisi saada tapetit seinään. Myös synttäreillä pitäisi käydä, kun miehen veljentyttö on tässä kuussa täyttänyt vuosia, mutta juhlia on pantattu niin, että minä ja mieskin päästäisiin sinne osallistumaan.

Nenä on siis ihan tukossa, korvia kutittaa (toivon etten saa korvatulehdusta), kurkku on karhea ja ääni painoksissa. Yleisestikin veto on vähän hukassa, sai ihan tosissaan tehdä töitä että jaksoi tänään kouluun tulla. Mutta pakko se oli, tänään nimittäin on yksi tentti joka pitäisi tehdä. Toivon ettei siellä kovin kauaa mene, on aika tiukka aikataulu nimittäin siihen että teen tentin, pyöräilen kotiin, vaihdan repun sisällön ja ehdin bussiin...

Aina ei mene putkeen

Mulla oli sitten aamulla taas oikein kunnon känkkäränkkäpäivä .  Mies lähti siis tästä opiskelukämpiltä työkeikalle, ja olin sanonut että sen pitäisi aamulla valmistella itsensä niin että pääsen itsekin kymmeneksi koululle pyöräilemään. Miehen kun oli tarkoitus ennen kymmentä kanssa lähteä. No, eihän mies sitten saanut oikein mitään aamulla aikaseksi (on aamuisin tooosi hidas) ja alkoi tasasen rankasti raivostuttamaan mua. Vaikka heti herätyksen jälkeen, joka oli kahta tuntia ennen lähtöä muistuttelin, että laita ittes valmiiksi niin että päästään samaan aikaan lähtemään. En nimittäin tykännyt ajatuksesta että olisin miehen yksin jättänyt tekemään lähtöä, koska olisin sitten vain panikoinut että tekikö se kaiken oikein.  Sitten vei vielä mun läppärin mukanaan, kun oli unohtanut muistitikun töihin johon olisi saanut ladattua jotain juttuja joita tarvitsi ja mulla ei sellasta ollut, koska se on miehen luona. Sitten se lähtiessä ignooras mut ihan täysin, ei pusua eikä mitään, niin mähän sitten aloin tekeen itkua siinä. Ja viimenen niitti oli se kun jouduin ulkovaatteet päällä siivoomaan kissanhiekan (olin tullut vielä pipon hakemaan), josta olin miehelle sanonut ihan aamusta, että voisiko se siivota sen kun en tykkää siitä yhtään, vaikken toksoa niinkään pelkää. Sit jouduin vielä polkemaan hirveellä kiireellä (pääsin vasta 10 jälkeen lähtemään) liian korkealla pöyrän satulalla ja joka ikinen polkasu vihlasi alavatsaa... (tuntui että Spyrokaan ei ehkä tykännyt litistyksissä olosta, koska koululle päästyäni olin sitä mieltä, että liikkeet tuntui paljon vahvemmin ja terävämmin kuin aikaisemmin)

No, mies tuli sitten takaisin tähän hakemaan kissat (kun vei auton mukanaan jotta voi tehdä muuttoa viikolla) ja ovella iski mulle käteen ensimmäiseksi kukkakimpun, jossa kolme vaaleanpunaista ruusua ja lumimarjoja. Lisäksi toi mulle Omar-pussin josta oon puhunut vaikka kuinka kauan. Lisäksi sain sen muistitikun ja kuusikoloavaimia pöyrän satulan säätöä varten. Kyllä mä itekin olin vähän pahoillani käytöksestäni, mutta onneksi mies kuitenkin ottaa aika lunkisti tuon. Tuossa lähtiessään, kun pyysin vielä anteeksi niin sanoi vain, että voin ruoskia itseäni ruusuilla ja antoi hymyillen pusun.

kuva

Että vaikka ne miehet on kuinka raivostuttavia, niin ei niitä ilman osaa silti elää. Ja oon varma että tässä kolmen päivän aikana ainakin kertaalleen itken sitä miksi joudun olemaan yksin. *huoh*

Mitäs muuta, neuvola olisi tän viikon perjantaina, pääsee taas kuuntelemaan vauvan sykkeitä. Rakenneultran jouduin siirtämään, kun osui hölmösti kahden vapaa viikon väliin, ja totta kai siinä kävi sit niin, että siirtyi viikkoa myöhäsemmäksi, eikä viikkoa aikaisemmaksi. Noh, ei siihen siltikään onneksi kovin pitkä aika ole ja ei mulla kyllä enää oo pelkoa siitä ettenkö raskaana olisi :D


p.s. Loppuu vielä yksi raivostuttava huomio jonka oon tehnyt. Nännit näkyy jatkuvasti trikoopaitojen läpi, jos on urheilurintsikat päällä (jotka melkein ainoat jotka istuu tällä hetkellä). Miestä tää ei haittaa, mutta itseäni vähän kyllä kun kuitenkin pitää ihmisten ilmoillakin liikkua. Pitää ihan tosissaan harkita uusien liivien ostamista kohtapuoliin.

Kyllä ne miehetkin osaa yllättää

Vähän ollut hiljaiseloa tässä hetken aikaa, vaikka tunteja ei koulussa ole viikossa ihan mahdottomia määriä, tehtäviä piisaa senkin edestä ja oon niitä koetellut nakutella pois ennen kuin tulee hirveä nippu taas uusia. Nyt kuitenkin pitää vähän tulla kuulumisia päivittelemään.

Meillä mieskin alkaa jo selkeesti odottamaan, että liikkeet tuntuisi niin selkeinä, että ne mahan päälle asti tuntuisivat myös. Koitti nimittäin eilen illalla kuunnella korva mahan päällä josko sieltä jotain kuuluisi.

Mies pääsi myös yllättämään eilen minut ihan kivasti, kun vaihdoimme jo eilen illalla hääpäivälahjat, vaikka sunnuntaina vasta virallinen päivä, kun kävimme ulkona jo syömässä. Oli nimittäin hankkinut minulle Bolan.  Olen nimittäin joskus näyttänyt noita miehelle ja sanonut, että tuollainen olisi kiva. Ja hääpäivälahjatoiveita koskien olin sanonut, että olisi kiva saada jotain pientä pysyvää, joten mies sitten muisti molemmat ja hommasi tuon minulle :)

kuva

Kuvassa näkyvä malli riippuu nyt kaulallani kun olen jossain menossa. Kotona en sitä viitsi pitää, koska kissat kiinnostuvat korun sisällä olevasta ksylofonista turhan paljon.

Käytiin tänään katselemassa myös muutamassa lastentarvikeliikkeestä juttuja, mutta niistä taidan tehdä ihan oman haaveilupostauksen ensi viikolla. Ja masukuviakin tulossa viimeistään perjantaina neuvolakuulumisten yhteyteen :)

Voittaja

Arvoin äsken voittajan pupuhelistimelle ja täytyy sanoa, että ajatukseni oli alunperin, että olisin ottanut jonkinlaista kuva materiaalia itse arvontatapahtumasta, mutta meidän firman paras kamera on miehen puhelimessa ja mies töissä, joten kuvat jäi ottamatta. Toivottavasti kuitenkin uskotte, että arvonta on suoritettu nimet paperilapuille kirjoitettuna kulhosta silmät kiinni onkimalla, kahden äärimmäisen uteliaan kissaherran toimiessa virallisina valvojina. :) Oli nimittäin pakko suorittaa arvonta juuri nyt, kun sen muistin, koska illalla on kaupoissa ravaamista mm. astianpesukoneen ja jääkaapin ostamista ynnä muuta uuteen kotiin liittyvää. (Jos jota kuta kiinnostaa remontin eteneminen, niin kannattaa käydä kurkkimassa toisen blogini puolella josta asiasta kirjottelen enemmän, koska haluan pitää tämän vauvapainotteisena ja jotenkin tuntuu hassulta kirjoittaa kahteen kertaan samaa asiaa)

Voittaja on:

Myy

Laita Myy osoitetietosi osoitteeseen: laretzki@hotmail.com niin laitan pupun tulemaan postiin heti kun ehdin. :)

Raskaus ei ole sairaus, mutta

..joskus se tekee vaan niin hemmetin kipeäksi. Mullahan ei siis ole ollut autoa tällä viikolla täällä Ilmajoella lainkaan, koska tulimme etelästä vanhempieni luota viikonloppuna ja olisi ollut aivan järjetöntä rahantuhlausta ostaa junalippu Kokkolaan ja ajaa sieltä vielä tänne, kun Seinäjoki kuitenkin oli matkan varrella.

Normaalisti tuo kolmen kilometrin matka yhteen suuntaan koululle menee ihan huoletta vajaaseen puoleen tuntiin. Maanantaina kouluun mennessä menikin ja takaisin tullessa vain hieman päälle. Illalla lähdin käymään kaupassa ja voi että teki kipeää kävellä kauppaan joku sellanen reilu 300 metriä. Tiistai aamu oli hyvin kankea, ja alaselkä tuntui epämiellyttävältä, mutta siitä huolimatta pääsin kouluun asti. Tosin perille päästessä oksetti ja otsalle nousi ihan kaamea kylmä hiki. Takaisin tulo tekikin sitten niin tiukkaa, että matkaan meni päälle 45 minuuttia ja loppumatkasta mietin vain että kohta olen kotona. Tänään onneksi pääsin kyydillä, kun vihdoin tästä oli joku menossa kouluun samaan aikaan kuin minäkin (erikoistumisryhmillä tosi hajanaiset lukkarit nimittäin) ja olin kyllä niin äärimmäisen kiitollinen.

kuva

Mulla ei ennen raskautta ole ollut minkäänlaisia ongelmia alaselän kanssa, vaan jumitukset ja kolotukset ovat pääasiassa olleet niska-hartiseudulla. Ja kaikista eniten mua tällä viikolla onkin ärsyttänyt se, että mä menisin ja liikkuisin kyllä, mutta kun ei tuo kroppa kuitenkaan näköjään anna kaikkea enää anteeksi. Lisäksi mua pelottaa, että jos nyt jo oon näin kipeä, niin miten sitten kun se masu oikeesti on iso? Nyt onkin jo sen verran pidemmän aikaa ollut särkyjä alaselässä, että pitää alkaa miettiä että asialle tekisi jotain. Olen harkinnut että hankkisin jonkun kuvan kaltaisen tukivyön, koska ei tää opiskelukaan ole mitään erityisen helppoa hommaa sitten kun mahaan kertyy painoa (nyt jo tuntuu tosi usein pahalta, jos joutuu istumaan etunojassa niin että maha menee ruttuun). Kyllä nimittäin tuo istuminenkin käy selänpäälle.

Kovin noista tukivöistä ihmiset kirjottavat saanneensa apua, ja tuolla bebesinkin sivulla (joilta kuva on) sanotaan, että tukivyötä voi käyttää ihan alkuraskaudesta alkaen. Ilmeisesti tuollainen Anita tukivyö liikkuu 40 euron kieppeillä, mutta jos se lopettaa selkäsäryt, maksan sen ilomielin. Tosin, ensin pitää huutonetin tarjontakin vilkaista (voisin jossain vaiheessa kuvailla sieltä ostamani äitiysvaatteet)

Onko kokemuksia tukivöistä? Tai vaivaako selkäkipu tai muut pikkukrenkat jo nyt?

Sascia arpoo

Käykää ihmeessä osallistumassa jos haluatte tavoitella tuollaista sympaattisen näköistä kisua :)

Neuvolakuulumisia

Nyt on taas yksi neuvolakäynti takana ja tällä kertaa sitä oli jopa jotain kysyttävääkin. Kysyin vatsalihasten treenaamisesta, siitä kun netistä löytyy niin ristiriitaista tietoa. Neuvolatäti sanoi mulle, että niitä saa tehdä ihan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, vaikka ihan loppuun asti. Tietenkin loppuvaiheessa se on enemmän sitten alavatsan syvien lihasten ja lantiolihasten treenaamista kuin perus vatsarutistusten tekemistä.

Kaikin puolin olin käyntiin tyytyväinen, erityisesti kun sai kuulla pikkuisen sydänäänet. Koska nyt ollaan siinä vaiheessa että odotellaan vaan oikeastaan masun kasvua ja kuullostellaan liikkeitä, niin oli tosi kiva kuulla että kyllä meidän Spyro siellä hengissä on.

• -Paino oli 84,1 kg, edelliseen käyntiin +0,5kg eli 113 g/viikko. Ei siis syytä ahdistua painosta (tarkkaillaan miehen kanssa sitten kotonakin vaa'alla painoa ilman vaatteita ja aina aamuisin ennen syömistä, niin niissä tietysti eroa neuvolan lukemiin).
• -Verenpaine 131/69, eikä siitä sen suuremmin kommentoitu yhtään mitään, muuta kuin että hyvä
• -Hemoglobiini oli noussut jonkin verran ja oli 143, mikä on aika hassua, koska en rautaa ole tässä viime aikoina syöny.
• -Kohdunpohjan korkeuteenkin merkattiin jo, että -2 sormea navan alapuolella. Neuvolatäti oikein yllättyi siitä kuinka korkealla kohtu oli, vastaisi kuulemma noin reilua viikkoa pidemmällä olevaa raskautta. Mutta sanoi myös, että ei todennäköisesti ole siitä kyse (kun ultrissakin Spyro vastannut viikkoja niin hyvin) vaan siitä että kohtu on jotenkin tosi edessä.
• -Vauvan sykkeet oli 150, oikein tasaista vahvaa jumputusta. Kovasti sanoi kuullostavan tytön sydän ääniltä, mutta ei alkanut lupaamaan mitään :D

Tässä tänä aamuna napatut masukuvat vielä.

Ja vertailun vuoksi edellinen masukuva ja tämän päiväinen vierekkäin.

Selkeästi, ainakin omasta mielestäni mahan malli ja muoto on muuttunut jo vauvamasumaisen pyöreäksi, vaikkei se tuon enempää ole ulospäin pullatanutkaan. Ennemminkin kasvanyt ylöspäin ja pyöristynyt :)

Muoks. Vielä sen verran tuli mieleeni, että pidennän arvonnan aukioloa ihan siitä syystä että ensi viikon viikonloppuna on paremmin aikaa. Ja toisekseen se, että me löydettiin vihdoin ja viimein se kämppä (jo useampi päivä sitten) ja ootan jo niin innolla että pääsen hankkimaan vauvatarvikkeita ihan oikeasti!