Jännitys tiivistyy

Pikkuhiljaa alkaa jännitys ihan tosissaan tiivistyä. Tänään siis tuossa aamulla se äitipoli käynti, jossa tuli useampia ohoh reaktioita aiheuttavia tietoja. Ensinnäkin painoarvio oli nyt jonkin verran isompi kuin mitä oli se edellisen kerran perusteella arvioitu paino laskettuna. Painoa oli mittausten mukaan 4100 g eli ihan reilusti. Mutta kuitenkin on ihan sopusuhtaisesta vauvasta kyse eli ei ole ns. sokerivauva. Toisaalta, olen tännekin asiasta varmasti kirjoitellut, että ei me ihan sitä pienintä mahdollista vauvaa olla kuviteltukaan odottavamme, kun  sekä miehellä että minulla on kuitenkin vartta ihan reilusti ja ollaan itsekin syntyessä oltu lähempänä neljää kiloa.

Toinen iloinen ylläri oli se, että kohdunsuu on jo kolme senttiä auki! Kuitenkin moni on tuon verran auki sairaalaan tullessaan. Mä olin ihan varma että tilanne olisi sama kuin kuun alun käynnillä, koska mä olen ollut sitä mieltä, ettei supistuksissa ole minkäänlaista voimaa, että ne tuo vain vähän tukalan olon.

Eli nyt sitten katsellaan että koska mennään. Toivotaan että lääkärin sisätutkimus saa todenteolla jotain aikaan, teki nimittäin vielä kipeämpää kuin viime kerralla.

40+2

Viikonloppuna koetti hieman ottaa etäisyyttä taas omaan kärsimättömyyteensä ja siten en tännekään ole sen kummemmin mitään päivittänyt, kun kerta mitään ei ole tapahtunut. Jossain vaiheessa mietin, että varmaankin olisi jollain tasolla helpompaa tämä lopun odottaminen ja syntymisajan kohdan jännääminen, jos raskauden ja siihen liittyvät jutut olisi jo kertaalleen kokenut. Tietäisi jo mitä odottaa. Nyt tuntuu ettei kärsivällisyys meinaa millään riittää, vaikka, kuten kaikki jaksavat muistuttaa, ei ne mahaan iki vuokralaisiksi jää. Siitä syystä myös hieman ärsytti lukea tuo 41. viikon teksti vau.fi:n sivuilta siitä, miten vauvat useimmin syntyvät 38+2 viikon ikäisinä, eli juuri sen ikäisinä kun Spyro on tänään.

Yölähtöön en jaksa uskoa, suppareita ei tuu kuin satunnaisesti, lähinnä kumartaessa, joten huomisen äitipoli käynti tulee tarpeeseen. Tällä hetkellä en tiedä yhtään mitä siitä pitäisi ajatella, mutta huomennapa se selviää mikä on tuomio ja onko mitään tapahtunut kuun alun käynnistä.

Ollaanko meillä sittenkin säntillisiä?

Neuvolassa käyty 39+6, paino +350g edellis kertaan (kok. 100,4 kg), paineet normaalit: 128/86, pissassa sokerit + ja sf oli hypännyt 2cm (viimeksi ei ollut muutosta) ollen nyt 37cm, siitäkin huolimatta, että vauva oli ihan alhaalla ja täysin kiinnittynyt. 


Sain jo ensi viikon tiistaille ajan äitipolille koon tarkistukseen (+mahd. käynnistykseen) sen takia kun noita sokeriplussia ollut muutaman kerran, vaikka sokerirasitus oli normaali. Terkka ei sinänsä ollut huolissaan (mulla on tosi iso kohtu, ettei vauva käsikopelolla kuulemma tunnu täyttävän sitä täysin), mutta kun kokoarvio on tällä hetkellä siinä 3700-3800 gramman kieppeillä, niin halus että meen sitten aikasemmin äpolille, kattoon vauvan sen hetkistä painoa, että ilmeisesti jos tilaa on ja kehitystä olis synnytyksen suuntaan niin voisivat ottaa samantien sisään ja käynnistellä, jos ei nyt ennen tiistaita pihalle tulla. Tähän tyyliin ainakin ymmärsin terkan puheet. 

Kuitenkin nyt eilen iltapäivällä oli useamman tunnin ajan sellaisia epäsäännöllisen säännöllisiä polttoja selän ja mahan puolella, jotka oli ihan selkeästi jo kipeitä ja sen lisäksi illalla ja tänään tullut ihan oikeasti limatulppaa, venyvää kirkasta limaa aina pyyhkiessä. Eli katotaan jos sittenkin mentäis tässä vielä itekseen, terkka oli aika toiveikas, kun kerta limatulppakin näin myöhään irtoomassa kunnolla, et vois olla se tulpasta vuorokausi ja lähtö. Tänään kunnolla kävelyä ja mies hommiin sänkypuolella ;). Näitä terkka suositteli jouduttamiseksi.

Fiilikset on tosi seesteiset tällä hetkellä, ei jotenka ole väliä ollenkaan sillä että koska lähtee syntymään. Että mulla ainakin näyttää pitävän paikkaansa se, että ensin turhaudutaan ja kiukutaan kaikesta mahdollisesta, sitten saadaan hirvittävät itku ja angstikohtaukset (keskiviikkona oli se päivä, kuten edellisestä postauksestakin huomaa, päivä pelkästään omien ajatusten kanssa ei ole hyvä idea) ja nyt on oikeesti tosi seesteinen fiilis, vähän sellainen hällä väliä -meininki. Että katsotaan jos satuttaisiin olemaan niiden 5 % joukossa, jotka synnyttää tasan laskettuna päivänä. Kun kerta ultrissakin kaikissa on koko vastannut aina tarkalleen laskettua.

Turhautunut pallo

Kasassa ollaan edelleen. Eli kyllä ainakin jonkin verran yli varmastikin lasketusta tullaan menemään, jossei käynnistykseenkin asti. Kuulemma vaan tuo luonnollisesti käynnistynyt on yleensä vähän kivuttomampi kuin käynnistetty synnytys. Ja oloja ei tosiaan ole mihinkään suuntaan, että lähtö tässä tulisi. Että jos on vielä arkena tullakseen, niin tulee sit kunnon rytinällä.
Vaikka raskaus on ollut koko ajan kovin helppo, en ole oksennellut tai joutunut vuodelepoon, niin siitä huolimatta alkaa sekä fyysiset että henkiset voimavarat olemaan todella lopussa. Erityisesti tuo henkinen puoli alkaa olemaan aika kevyillä kannattamilla. Se sitten näkyy. Miehen puolesta tekee pahaa, kun totta kai turhautuminen ja ärinä purkautuu viime kädessä aina siihen. Oon jo miettinyt sulkevani puhelimen ja kaikki muut mahdolliset viestimet siihen asti, kunnes vauva syntyy. Meinaa on hermot pikkasen kireellä niitä jatkuvia kyselyitä kohtaan: "ai ei oo vauva vieläkään syntynyt, vaikka laskettu aika on niin lähellä". Mä ymmärrän kyllä että ne kuuluu tähän vaiheeseen, mutta silti. Kyllä me ilmoitetaan kun on jotain ilmoitettavaa.

Kroppa sinänsä jaksaisi kyllä, vaikka kyllä noita kipuja on ihan tarpeeksi. Käveleminen meinaa tekee niin häijyä tuonne alakertaan että voi hyvää päivää. Meinaankin ylihuomenna neuvolassa puhua, että alkaa tää jaksaminen olemaan aika heikkoa. Ihmisten seurassa jaksaa olla, mutta sitten kun jää yksin, niin ajatukset on turhan negatiivisiä. Ja itkenytkin oon muutamaan kertaan uupumusta, kun on tuolla palstojen puolella kyselty kuulumisia ja sit kirjottaessa hanat auennut. Että jos sitä saisi sitten yliaikaiskontrolliin vähän aikasemman ajan...

38+5

Tänään oli jälleen neuvola, jota toivoisin ihan todella viimeiseksi, mutta sinne ensi perjantai aamuun laitettiin aika.  Nyt kuulemma näytin todella kyllästyneelta jo, että viikkoa sitten fiilis oli paljon pirteämpi vielä.
Viikossa oli tapahtunut yllättävän paljon, vauva oli laskeutunut tosi paljon ja melkein jo kiinnittynytkin, ymmärsin että ihan hiukkasen liikkui vain enää, kun aikaisemmin liikkunut ihan kunnolla.

Painoa on nyt se tasan sata kiloa, eli kokonaisuudessaan tullut se n. 18kg. Terkka kyllä sanoi, ettei tuota kilomäärää mussa näy. Hb otettiin vielä kertaalleen, oli 136 eli sama mikä ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Pissa oli puhdas, verenpaine normaali, sf oli samat 35 cm mitkä viimeksikin, vauvan sykkeet sen 140 molemmin puolin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että tuo mun oma terkka on ollut aivan ihana. Nytkin sanoi, että ei usko mua näkyvän, mutta jos tuun, niin hän ei minua ole äitiysneuvola puolelta häätämässä :D. Ja kun sanoin, että se olen minä, joka haluaisi tämän olevan viimeinen kerta, niin terkka nauroi, että jos sit perjantaina menen, niin saan oikein lämpimän tervehdyksen ja suklaapatukan :D

Olot ei tänään oo ollut häävit, alkaa oleet yöt tosi katkonaisia ja tänään on oksettanut, supistanut ja närästänyt yhtä aikaa tässä illalla... Miehenhän suunnitelmissa on, että viikonloppuna levätään ja nukutaan ja sitten maanantaina lähdetään synnyttämään. Terkalle kerrottuani, hän naurahti ja sanoi, että kyllä ne isät tietää koska synnytys alkaa. En oikein ole varma oliko se vitsi vai tosi juttu.

Odotellaan edelleen.

Arvuuttelut Spyron syntymän suhteen on nyt arvuuteltu eikä ohjelmassa seuraavaksi ole muuta kuin odottamista.  Viikkojen kuluminen on kyllä hidastunut ihan mahdottoman paljon, mutta eipä tässä muutakaan ole mitä tehdä. Vaikka edelleen tuntuma/toive siitä että Spyro syntyisi ennen laskettua on olemassa, niin siitä huolimatta olen alkanut tehdä ajatustyötä ja valmistautumista siihen, että yli mennään niin että napsuu ja että käynnistyksellä loppujen lopuksi maailmaan tultaisiin. 

Kaikki olisi valmiina, jopa tulevaa isää myöden, joka on varovasti alkanut kysellä, että joko lähetään synnyttämään. No ei kyllä näillä tämän hetkisillä merkeillä, supistelee kyllä, erityisesti iltaisin, hieman säännöllisemmin, mutta vielä ovat kestoltaan lyhyemmän puoleisia ja varmasti niitä oikeita supistuksia kivuttomampia. 

Tässä olisi meidän kotiutumisvaatteet vauvalle. Mahdollisimman neutraalia, jos sukupuoli kuitenkin menee ja vaihtuu syntymän jälkeen :) Body on miehen ostama, joten totta kai se pitää ottaa mukaan. Puolipotkarit on äitiyspakkauksesta ja haalari on kirpparilta. Toppapuvun lisäksi on olemassa nallepuku, jonka käsken sitten miehen tuoda kaukalon kanssa, jos kotiin lähdettäessä on hirvittävästi pakkasta. Matkaahan meillä ei ole kuin se 1 km autolla kotiin.

Nyt on sänky lopullisesti valmis. Tein pinnasängyn reunasuojuksen turhaksi jääneestä petarista ja äitiltä saaduista vanhoista verhoista. Väri onkin juuri sopiva muuhun väritykseen. Ompelusta tulikin mieleen, että synttäripäivän palkinto vaihtui takaisin virkkaukseen, juurikin tuon reunuksen teon jälkeen. Lattialla ryömiminen mahan kanssa ei ollut kovin kivaa ja lisäksi joku oli lainannut kirjastosta kaikki Ottobren lehdet. 

Laittelen kuvan kun on valmista.

Täysiaikainen

Täysiaikanen. Siinäpä sana, jota ei tullut alkuraskaudessa mietittyä. Oli kaikenlaisia muita virstapylväitä joihin kohdisti ajatuksnsa. Nyt kuitenkin tuntuu raskaus pikkuhiljaa kovin lopussa olevalta, jos Spyro syntyy ei hän ole enää keskonen, vaan pelkkä vauva. Meidän vauva, josta pitää huolehtia ja jota pitää kasvattaa ja opettaa selviytymään omillaan aikaan. Aika hurja ajatus, nyt kun se todella alkaa uusi elämän vaihe olemaan käsillä. Sitä ei pysty ymmärtämään, että koska minusta itsestäni tuli aikuinen, jotta voin kantaa vastuun uudesta elämästä. Se vain tapahtui.

37+1

En ehtinyt tätä aikaisemmin kirjoittaa perjantain äitipolikäynnistä, perjantain loppupäivä meni leipoessa ja eilinen tupareita viettäessä (mentiin miehen kanssa vasta puoli neljä yöllä nukkumaan). Omista tuloksista sen verran, että sokerit oli kahdella plussalla, mutta koska niissä ei ole ollut mitään ongelmaa odotusaikana muuten ja sokerirasitus ok, niin ei mitään. Vauvan kuultiin olevan oikein terve ja terhakka. Kaikki mitat olivat tosi hienot ja napavirtauslukemat myös. Paino arvioksi tuli n. 3200 g, joten terkan näppituntuma piti hyvin paikaansa. Painon ja mittojen mukaan Spyro on oikein nätti keskikäyrän vauva :). Kaulaa oli vajaa pari senttiä, ulkosuu pehmennyt, mutta sisäsuu vielä kiinni ei sormelle auki ollenkaan. Ja sitä kyllä lääkäri kokeili oikein kunnolla, ei oo koskaan tehnyt sisätutkimus noin kipeää kuin perjantaina teki.

Supistuksia on päivittäin ja ne alkavat selkeästi olemaan koko ajan napakampia ja lamaannuttavampia, tuntuu että koko kroppa menee osittain lukkoon ja naama menee ihan punaiseksi. Eivät sinänsä satu vieläkään, mutta joutuu ihan todella hengittämään supistuksen ohi eikä pysähtyminen ja lepääminen enää riitä. Saapa siis nähdä muutuvatko kipeimmiksi vai miten käy. Oikeaan suuntaan ollaan varmasti kuitenkin koko ajan menossa. Ulkopuolelta tosin satelee synnytyskieltoja :D. Ensin en saanut synnyttää koska oli nuo tuparit, nyt en saa synnyttää alkavalla viikolla, koska keskiviikolle sovittu tyttöjen ilta, mies torstaina Oulussa työkeikalla ja viikonloppuna olisi suunnitelmissa käydä anopin luona, mm. laskiaispullien perässä. Eli ehkä sitten ensi viikonlopun jälkeen ei kukaan enää sano, että älä vaan synnytä. Tai sit pitää pitää itsensä oikein kiireisenä, niin varmasti syntyy siihen kiireisempään sumaan.

Vielä voi osallistua arvontaan. Alkoi tänään kehkeytyä mielessä ajatus, että josko ei palkintoa sittenkään langoista, vaan kankaasta, kun saan saumurin huollosta.

Säikäytys

Olen miettinyt jo pitkään tässä kun synnytys on lähestymässä, että tunnistaako ne kipeät supparit sitten harkkaversioista. Viime yönä tuli todettua, että voi kyllä, kyllä ne tunnistaa. 12 aikaan yöllä heräsin siihen että sattuu. Ja paljon. Koetin hetken aikaa pyöriä sängyssä, mutta ei siitä mitään tullut. Sitten nousikin ylös ja varmaan puolisen tuntia vaeltelin pitkin olohuonetta, silittelin kissoja ja koetin hetken aikaa sohvallakin löytää asentoa. Tämän puolen tunnin jälkeen menin sänkyyn ja sit sammuinkin kuin saunalyhty.

Heräämisen jälkeen olo on ollut tosi nuutunut ja päätinkin ottaa tämän päivän ihan levon kannalta (pelaillen mm. Crashia :D) siitäkin huolimatta, että keittiö on eilisen jäljiltä kuin hävityksen kauhistus. Saa mies tyhjätä tiskikoneen ja täyttää likasilla siitä hyvästä että tänään menee kaverilleen leffailtaan (en siis menemistä vastaan ole) joka sisältää sit joitain herkku noutoruokaa (jota minä en saa, vaikka mieli tekisi) ja huomennakin on joku softaillallinen niin että ravintolaan menevät syömään. Aion kyllä hyvää itselleni illaksi vaatia.

Sain viimein tehtyä jonkin asteisen kollaasin masukuvista. Alkupään kuvat (ja vähän välistäkin) puuttuu kokonaan, johtuen ihan siitä seikasta, että ne on mun pöytäkoneella läppärin sijaan, enkä jaksa niitä lähteä kaivelemaan :D

Perjantaina pääseekin sitten sinne synnytystapa arvioon kuulemaan faktoja siitä, että missä tilanteessa oikein ollaan menossa :)

P.s. synttäriarvaukset tänne