torstai 16. helmikuuta 2012

38+5

Tänään oli jälleen neuvola, jota toivoisin ihan todella viimeiseksi, mutta sinne ensi perjantai aamuun laitettiin aika.  Nyt kuulemma näytin todella kyllästyneelta jo, että viikkoa sitten fiilis oli paljon pirteämpi vielä.
Viikossa oli tapahtunut yllättävän paljon, vauva oli laskeutunut tosi paljon ja melkein jo kiinnittynytkin, ymmärsin että ihan hiukkasen liikkui vain enää, kun aikaisemmin liikkunut ihan kunnolla.

Painoa on nyt se tasan sata kiloa, eli kokonaisuudessaan tullut se n. 18kg. Terkka kyllä sanoi, ettei tuota kilomäärää mussa näy. Hb otettiin vielä kertaalleen, oli 136 eli sama mikä ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Pissa oli puhdas, verenpaine normaali, sf oli samat 35 cm mitkä viimeksikin, vauvan sykkeet sen 140 molemmin puolin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että tuo mun oma terkka on ollut aivan ihana. Nytkin sanoi, että ei usko mua näkyvän, mutta jos tuun, niin hän ei minua ole äitiysneuvola puolelta häätämässä :D. Ja kun sanoin, että se olen minä, joka haluaisi tämän olevan viimeinen kerta, niin terkka nauroi, että jos sit perjantaina menen, niin saan oikein lämpimän tervehdyksen ja suklaapatukan :D

Olot ei tänään oo ollut häävit, alkaa oleet yöt tosi katkonaisia ja tänään on oksettanut, supistanut ja närästänyt yhtä aikaa tässä illalla... Miehenhän suunnitelmissa on, että viikonloppuna levätään ja nukutaan ja sitten maanantaina lähdetään synnyttämään. Terkalle kerrottuani, hän naurahti ja sanoi, että kyllä ne isät tietää koska synnytys alkaa. En oikein ole varma oliko se vitsi vai tosi juttu.

8 kommenttia:

  1. Aika usein ne on tosi juttuja, täytyy sanoa. Niinkuin sekin, että mies tunnusteli vauvan syntymää edeltävänä iltana vatsan päältä ja teki painoarvion - viiden gramman tarkkuudella.

    Tuo kurkkua myöten kyllästyminen vatsan kanssa palloiluun takaa hyvän synnytysmotivaation. Sitten kun tosirytinä alkaa,on kova into saada valmista aikaiseksi ja sitä mielialaa tarvitaan.
    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täytyy toivoa, että mies olisi oikeassa. Mä oon aika varma, että vaikka sitten synnytyksen alettua sattuukin, oon varmasti myös helpottunut kun tiedän että pienestä loppupuristuksesta enää kiinni.

      Poista
  2. Tsemppiä ja jaksamisia loppumetreille. :)
    Jos jotain voin sanoa, niin sen, että nuku hyvä ihminen nyt nämä viimeiset päivät niin paljon, kuin suinkin vain onnistuu. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on päiväunet kuuluneet päiväohjelmaan tässä jo varmaan pari viikkoa. Pitenevät vaan koko ajan :D

      Poista
  3. Minullakin on maanantaina "käynnistetäänkö kiitos"-käynti äitiyspolilla, joten minä olen miehesi kanssa samaa mieltä, että me aloitetaan molemmat synnyttämään maanantaina. Joko avustettuna tai itsestään käynnistyen mutta samaa tahtia loppuun asti, eikö vain? :)

    VastaaPoista
  4. hei eikös tuo oksetus ole usein merkki siitä, että synnytys lähenee? itellä ainakin aina pari tuntia ennen ku vauva on ollu maailmassa on mulla laatta lentäny, tai meinannu lentää...
    mut voihan se olla vatsatautikin, pöh. tsemppiä!! :)

    pauliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin mäkin olen kuullut, mutta ota sitten mistään selvää, kun melkein kaikki voi lukea synnytystä ennakoiviksi oireiksi. Kun vitsi on kuitenkin siinä, ettei oo mitään hajua koska se lähtö sit olis :D

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.