torstai 13. lokakuuta 2011

"rakkaudesta, ken voimansa saa"

Tässä on muutaman päivän sisään tullut ihan pakahduttavia tunteita. Tuntuu, että kaikesta jaksamista syövästä huolimatta (eli koulu ja edestakaisin matkustaminen) mä en voisi olla missään tämän onnellisemmassa elämäntilanteessa. Mä olen just siinä missä mä haluan olla (tulevasta työmäärästä huolimatta), ja olen äärimmäisen onnellinen. Minulla on mies, asunto, kaksi mahtavaa kollipoikaa ja vauva mahassa. Joidenkin mielestä voisin ehkä olla vanhempi ja saattanut opintoni loppuun, mutta uskon että nekin ajallaan järjestyvät, koska tukiverkkoa riittää.

Eilen illalla rupesin miettimään nukkumaan käydesssäni, että miten ihmeessä sitä pientä elämän alkua voi jo nyt rakastaa näin paljon? Musta tuntuu täysin luontevalta jutella ja laulaa vauvalle jo nyt. Jotenkin en ehkä odottanut näin vahvoja tunteita jo tässä vaiheessa, koska usein saa lukea siitä, kuinka lapsi tuntuu vieraalta, koska siitä ei kohtuaikana tiedä  juurikaan mitään ja synnytyksenkin jälkeen menee aikaa ennen kuin lapseen kiintyy ja sitä oppii rakastamaan. Eilen illalla ja tänä aamuna on tuntunut ihan mahdottoman pakahduttavalta kun on ihmetystä täynnä miettinyt, että miten voi olla näin onnellinen ja rakastaa jotain jo näin paljon. Kaverilleni kun puhuin asiasta, niin sanoi että varmasti osittain vaikuttaa sekin, että olen tuntenut liikkeitä suhteellisen aikaisin ensiodottajaksi, puhumattakaan siitä miten vahvoja ja säännöllisiä ne ovat jo.

On myös ihanaa huomata se, miten paljon mies on odotuksessa mukana, vaikka itse olen saanut suhteellisen paljon lukea keskustelupalstoilta siitä, miten mies ei oikein osallistu. Meillä mies kuuntelee ja silittelee mahaa, viikolla erossa ollessa muistuttaa minua pitämään Spyrosta hyvää huolta ja kyselee mitä Spyrolle kuuluu. Molemmat myös odottavat malttamattomasti maanantaita ja aamulla olevaa rakenneultraa. Sukupuolta ei paljasteta ennen syntymää, koska mies näin toivoo, joten tänne tietoa ole tulossa. Pitää sitten synnytyksen lähestyessä laittaa kilpailua pystyyn päivästä ja mahdollisesti sukupuolesta ynnä muista tiedoista. Tosin, sukupuolesta voisi laittaa jo nyt vähän mielipide kyselyä pystyyn, että mitä mieltä porukka on Spyron mahdollisesta sukupuolesta.

3 kommenttia:

  1. Sitten kun kerrot, mitä vauvan sykkeet on neuvola- tai ultrakeikalla olleet, pääsevät arvailijamummmot vauhtiin.
    Kaikkea hyvää toivotellen, normaaleja näkymiä rakenneultraan toivotellen.

    VastaaPoista
  2. Sirkku: Jatkossa sykkeitä voi tarkastella neuvola- tagin alla olevista teksteistä. Tähän mennessä ei ole otettu sykkeet kuin kahdesti ja ne on ollut 150 ja 154.

    VastaaPoista
  3. Mulla on sulle haaste mun blogissa!

    http://matkallaunelmiin.blogspot.com/

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.