Apua, tää on ihan älytöntä miten nopeesti aika menee. Tänään on meinaa kuukausi enää meidän 1 v hääpäivään! Miten voi vuosi mennä näin kamalan nopeasti. Mähän pullautan meidän muksunkin pihalle ennen kuin kissaa ehtii sanoa kun aika menee näin nopeesti.
Jotenkin hassua, että porukka alkaa koulussa tajuamaan ja tietämään, niin ei mulle ole kuin yksi ihminen käynyt kysymässä asiasta. Eilen illalla, kun oltiin luokan kanssa viettämässä järjestettyä saunailtaa, tällänen ihana tyttö jolla on itelläänkin vauvakuume ja oli niin mahdottoman onnellinen mun puolesta, että olisi voinut luulla että hänelle tapahtui jotain ihanaa. Tältä kysyinkin, että keneltä oot kuullut juttua ja mainitsi nimiä josta päättelin, että kyllä ne tutuimmat koulukaverit tietää vaikkeivat asiasta ole puhuneetkaan. Ihan kiva sinänsä niin ei tarvii jotenkin varoa sanojansa. Sitä vähän ihmettelin, että viime vuonna täällä hengattiin yhen tytön kaa tosi paljon (loppui kun alkoi seurustelemaan) ei oo sanonut mitään, mutta silti tarjosi eilen suoraan mulle cokista ilman alkoholia. En tiiä onko se sit sitä ettei ihmiset ehkä kehtaa tulla puhumaan ja onnittelemaan kun en suoranaisesti ole "tullut kaapista ulos". Ja sitä se vaikuttaa olevan sen perusteella mitä tänään kysyin N:ltä ja hän sanoi, että ei ihmiset varmaan kehtaa tulla sanomaan, kun ei ole varmoja että onko sittenkin vain lihonut.
Vähän tällä viikolla ollut taas masennusfiilistä, mutta onneksi se on taas jo väistynyt. Tosin väsymys on ihan älytön tänään kun olin sitä iltaa viettämässä ja nukkumaan vasta 00.30. Kyllä se valvominen on paljon vaikeempaa ilman alkoholia ja siitä huolimatta mua särki tänä aamuna päätä ja oli huono olo, ihan kuin krapula olisi ollut. Iltapäivällä kärsin vielä niin pahasta päänsärystä, että tuntui ettei silmiään pystynyt liikauttamaan pään halkeamatta. Onneksi meni ohi suunnilleen kahdella Panadolilla.
Huomenna olisi sellainen vaatimaton 08.00-20.50 koulupäivä, joka pitäisi selvitä "retkieväillä" (ei mitään tietoa kuinka hyvät ne on) kun käydään UPM:n tehtaalla ja sen jälkeen jatkuu iltatunneilla. On kyllä varattuna reppuun luumuja ja banaania, mutta saa nähä silti kuin nollissa energiat on kun pääsee kotiin. Lauantainakin olisi koulua, mutta jätän varmaankin väliin, kun olisi 12-16 ja sen jälkeen pitäisi miehen luokse jaksaa ajaa. Ja tää on vasta maistiaisia siitä millasta se tulee olemaan syksyllä. Huh huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.