Huh huh

Nyt on ensimmäinen neuvolalääkäri takana, eikä tässä voi muuta kuin hymyillä äärimmäisen levesti. Varsinkin kun viime yönä näon painajaisia siitä miten Spyro ei olekaan enää hengissä. 

Aloitetaan ensin perushommilla. Paino oli noussut 207 g/viikossa, joten en sitä pitäisi pahana, varsinkaan kun pelkäsin että olisin lihonut monia kiloja. Verenpaine oli 140/74 hieman korkeampi, koska kävelimme paikan päälle (plus tietty se, että mua jännitti). Hemoglobiini oli 135 eli selkeästi ollut hyötyä raudan syömisestä, ettei heti alkuunsa pääse putoamaan liian alhaiseksi. Myös pissa oli puhdas.

Lääkäri puolestaan kuunteli vähän sydänääniä ja saikin ne ihan hetkeksi kuuluviin, mutta sitten Spyro jo liikkui toiseen suuntaan. Ennen sydänäänten kuuntelua kysyi, että haluaisimmeko että käytäisiin terveyskeskuksen puolella ultraamassa, koska näillä viikoilla sydänäänet ei välttämättä kuulu kunnolla niiden laitteella ja hänellä loppuu työpäivä ihan melkein meidän jälkeen. No totta kai me haluttiin! Muuten lääkärin tekemän sisätutkimuksen tulokset oli ihan normaalit.

Se toisen näkeminen oli ihan tajuton tunne. Spyro oli tosi virkeä, heiluttelu käsiään ja liikkui aivan mahdotonta vauhtia. Lääkärikin oikein ihmetteli, että kylläpäs pikkuinen on virkeä. Kaikista parasta on tää helpotuksen tunne. Spyro on oikesssa paikassa ja vastaa täysin viikkojaan!

Nyt on hymy korvissa ja itkettääkin meinaa, helpotuksesta. Nyt on myös ihana tietää, että voi avoimemmin kertoa ihmisille asiasta, että toistaiseksi kaikki on hyvin. Laitoinkin heti omalle papalleni mailin, johon laitoin kuvan liitteeksi ja mies teki samoin omalle äidilleen. Eikä tarvi edes kauaa odottaa seuraavaa näkemis kertaa, koska ensi tiistaina on np-ultra!