Kaksi yötä np-ultraan, jossa saa nähdä Spyron. Ihme kyllä nyt kun tiedän, että vauva on oikeassa paikassa ja kasvaa siellä, niin en ole pelännyt oikeastaan mitään. Koko raskauden suhteen on tosi hyvät fiilikset. Ainakin siis sen osalta, etten pelkää keskenmenoa ja luotan siihen että kyllä se Spyro siellä on, vaikkei vielä elonmerkkejä ulospäin annakaan.
Vaikka yleisesti on raskauden suhteen hyvät fiilikset, niin kropan suhteen on taas tullut kriiseily vaihe, siitäkin huolimatta ettei paino ollut neuvoloiden välillä noussut kuin vähän reilu kilon. Tuntuu taas niin äärimmäisen turvonneelta lällykältä, jolle mitkään vaatteet ei mene päälle mukavasti.
Suurin syy tähän kriiseilyyn on se, että mulla on jo nyt sisäreidet täynnä uusia kirkuvan punaisia raskaus arpia. Ihan kuin niitä ei ennestään olisi. Teini-iän jäljiltä on tissit, reidet ja jenkkakahvat täynnä arpia, jotka onneksi kuitenkin ovat haalistuneet suht hyvin. Jotenkin vain mietityttää, että jos kerta painoa ei ole tullut, miten hel**tissä mun reidet voi olla niin levinneet, että iho ei pysy leviämisen mukana?!
Lisäksi vatsa hyllyy siihen malliin että apua! Vähän kun heiluttaa, niin heiluu kuin amerikkalainen hyytelö. :D Se on välillä niin valtava, että välillä miettii että viikkoja pitäisi olla huomattavasti enemmän menossa kuin tämä kahdestoista.
Lisäksi vatsa hyllyy siihen malliin että apua! Vähän kun heiluttaa, niin heiluu kuin amerikkalainen hyytelö. :D Se on välillä niin valtava, että välillä miettii että viikkoja pitäisi olla huomattavasti enemmän menossa kuin tämä kahdestoista.
Alkuvaiheen turvotus kuuluu asiaan, vaikkei se yhtään lohdutakaan. Itse olen myös huomannut, että housut kinnaavat sekä vatsan että reisien osalta, ja iltaa kohden olotila muistuttaa enemmän ilmapalloa kuin ihmistä. Mulla maha ei niinkään heilu vaan se on todella kiinteän pinkeä, lähestulkoon kipeän tilan rajamailla.
VastaaPoistaVoin hyvin samaistua kriiseilyysi. Olen kahteen otteeseen lihonut nopealla tahdilla reilut 10kg ja myös sen kaksi kertaa työllä ja tuskalla laihduttanut pois (mikä vei huomattavasti enemmän aikaa kuin kilojen kerryttäminen...). Minulla kilot näkyivät hyvin voimakkaasti kasvoissa, jonka vuoksi välillä inhosin peilikuvaani. Itseluottamus oli huono, koska ei tuntenut oloaan kotoisaksi omassa kehossaan. Nyt yrityksenä on suhtautua kasvavaan olotilaan positiivisin tuntein ja unohtaa puntari. Tällä hetkellä kaikki muutos näkyy (pääasiassa iltaisin) pinkeässä mahassa ja kasvaneissa rinnoissa, mutta varmasti raskauden edetessä täytyy hyväksyä se, että kilot näkyvät muuallakin...
Myy: Joo, kyllähän noi kaikki turvotuksen asiaan kuulumiset tietää, mutta silti se jotenkin ärsyttää ihan sikana. Mä olen periaatteessa ihan sinut kroppani kanssa, vaikka pillereiden lopetuksesta tulleita kiloja kirosinkin. Nyt se vaan muuttuu niin nopeeta tahtia ettei oikein välillä tiedä mitä pitäisi ajatella.
VastaaPoista