Näinä muutamina päivinä on tuo pahoinvointi nostanut päätään aina vain enemmän ja enemmän. Ylös asti ei mitään ole tullut, mutta pitkin päivää tulee kohtauksia jolloin ei kaukana käy, että jotain tulisi. Kaikista pahinta pahoinvointikohtaukset on yhdistettynä kauheaan nälkään, joka aika ajoin iskee täysin tyhjästä. Ensin ei ole nälkä ja sitten yhtäkkiä tuntuu että kuolee nälkään. Ja yleensä vähän heikosti saa mitään laitettua siinä vaiheessa suustansa alas.
Mielihalujakin on ollut jo huomattavissa. Yksi ilta vedin valkosipulituorejuuston jämät kaapista suoraan kitusiini ja seuraavana päivänä söin vihanneksien dippaamiseen tarkoitetun dipin suoraan purkista lusikalla sen jälkeen kun vihannekset loppuivat. Nytkin kaapissa on yksi dippi ja ai että tekisi mieli mennä vain lusikoimaan sitä suoraan suuhun. :D
Untakaan tuntuu ettei voi saada mitenkään tarpeeksi. Tänäänkin olen nukkunut ainakin kolmet 2-3 tunnin päikkärit ja tiedän, että kun kohta menen sänkyyn nukahdan saman tien. Mutta ehkä nää on niitä merkkejä, että pikkuinen voi hyvin ja kasvaa.
Olenkin ihmetellyt tässä kovana stressaajana, että tämän raskauden suhteen en koe minkäänlaista stressiä. En panikoi mahdollisen keskenmenon takia yms. Kivaahan se toukka olisi nähdä aikaisemmin, mutta kyllä sitä ultraa jaksaa odottaa. En nimittäin yhtään tiedä millaiset käytännöt täällä on noiden varhaisultrien kohdalla, että olisko se mahdollista saada julkisellakin puolella. Tietysti se keskenmeneminen tuntuu enemmän siinä tilanteessa kun se tapahtuu, mutta nyt on ajatuksena, että jos se kesken menee, niin sitten siihen on ollut joku syy, ettei pikkuinen jaksanut mukana roikkua. Siihen asti kunnes toisin todistetaan oletamme kaiken olevan hyvin.
LauraR. ja Spyro 6+0(?)
Pikainen pikkulahja
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.