keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

"I have a demon in me"

Eilen tehtiin tuttavuutta neuvolan lisäksi myös hormoonihin ja siihen, miltä tuntuu kun tajuaa, että kroppa ei ole enää omassa hallinnassa. Tosiaan, eilen koin neuvolan jälkeen päivällä jotain tyhmä-ruma-läski ahdistuksia, "masensi" (lainaismerkit siksi ettei sanan vakavimmassa merkityksessä) tää jatkuva 8 h yksinolo, kun täältä ei tunne ketään, ahdisti oma pää ja oma kroppa ihan satanolla, kun tosissaan tajusi, että se monta vuotta säilynyt paino on nauraen huutanut ikkunasta lisäkiloja seurakseen. 

Myös mies sai tästä osansa illalla, kun suutuin ihan silmittömästi, aivan naurettavasta seikasta, ja huudettuani hetken aikaa purskahdan aivan järjettömään itkuun. Aika pelottavaa näin jälkeen päin miettiessä, kun itseään ei saanut hallittua lainkaan, se vain tuli, purkautui ja meni mennessään.
Tänään ostin myös ensimmäiset mamma housut H&M:ltä. Mahaahan ei siis oikeastaan vielä ole, vaan turvotusta (tai no, kyllä omiin käsiin tuntuu, muttei periaatteessa näy mihkään vielä). Syy housuihin on mielestäni hyvä. Pikkusiskollani on parin viikon päästä rippijuhlat, joihin kuvittelin omaavani hyvän mekon, mutta päälle koettamisen jälkeen totesin mallista johtuen näyttäväni siltä kuin olisi pidemmälläkin raskaudessani. Enkä välttämättä ole niinkään innostunut vastailemaan kaukaisempien sukulaisten raskausuteluihin vielä tässä vaiheessa. Tarvitsin siis erään paidan kaveriksi housut ja ostamani housut sopivat oikein mainiosti remmikorkkareiden kaveriksi.



Eikä kyllä hävetä yhtään myöntää sitä, että en vähään aikaan ole noin mukavalta tuntuneita housuja jalkaani vetänyt. Mahan sai päästää ihan vapaasti plömpsähtämään, enkä näyttänyt lainkaan lihavalta! Nimittäin ennen housujen sovittamista olimme miehen kanssa syömässä ja siellä jouduin avaamaan housuistani vetoketjunkin jotta ahdistava olo helpottaisi. Ja kyseiset housut, olivat caprit, jotka ostin kokoa isompina alkukesästä ajatellen, että kiva kun vyötärö on löysempi ja caprit saavat hieman roikkua (ja kuitenkin laihtumisen tapahtuessa olisin saanut kiristettyä nauhoilla). Ei ole löysää vyötäröllä enää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.