Täällä on ollut taas oikein kunnon ärrimurri mamma tällä viikolla. Mä en öisin saa tarpeeksi unta, kun mies on sen verran tukossa, että pihisee, puhisee ja kuorsaa, eli uudelleen nukahtaminen vessareissun jälkeen on vaikeeta. Unenpuute näkyy sit päivisin siten että oon pirun kiukkunen, eikä päikkäreitä oikein voi nukkua kun remonttimiehen vehkeet laulaa. Eilenkin pyysin miestä hakemaan rypsiöljyä, kun piti lohkoperunoita tehdä ja ilmeisesti ei äänensävy kelvannut miehelle, koska se vaan huokas "se on raskaana, se on vaan raskaana". Mähän kilahdin ihan täysin, huusin hetken aikaa ja aloin tietty itkeenkin. Siinä sit raivotessa rupesin ite vetää kamoja niskaan, että kun ei kerta voida olla avuksi, niin ei tarvi (oli aikasemmin päivällä pyytänyt apua yksien laskutehtävien kanssa,mutta ei silloinkaan tapahtunut mitään). Ja mies kehtas sit päästää mut yksin itkien kauppaan, kun mun mielestä sen olis kuulunut estää mua lähtemästä tai sit lähteä perään. Noh, oli se sit laskenut mulle ne laskut sillä välin kun kävin kaupas.
Mä alan olemaan vaan jo niin täynnä tätä koko odotusta aika ajoin, josta tietty tulee syyllisyys, et oonko mä niin hirvee että haluaisin vauvan jo syntyvän, vaikka se tarvii aikaa kehittyäkseen, ja sit vielä tuntuu ettei miestä kiinnostaa lainkaan laittaa tarvikkeita yms. valmiiksi, koska aina niistä puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. Puhumattakaan siitä, että erityisesti nyt kaipaisi huomiota samaa tapaan ja enemmänkin kuin alkuraskaudessa.
Noh, kai tää on taas tällänen väliaikanen kausi. Onneksi mies tulee huomenna pitkästä aikaa neuvolaan mukaan, niin ehkäpä terkka puhuu sille siitä että se voi vaan pahentua tästä vielä loppua kohti. Niinkuin neuvolalääkäri oli sanonut yhdelle kaverini miehelle: "miehen tehtävä ei ole kuin rakastaa naistaan siihen asti kuin nuorimmainen on 18 vuotta, sitte vasta mies voi ajatelle asiat uusiksi, jos silloinkaan" :D
Pikainen pikkulahja
5 vuotta sitten
Vaikken raskaana olekkaan niin ai että muuten ottaa koteloon välillä tuo miesten väheksyvä käytös ja asioiden kiertely! Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se, että itse selität tai pyydät jotain asiaa ihan vakavissasi ja aiheesta, ja sitten toinen vain kuittaa homman jupisten itsekseen että "huoh, sillä on kuukautiset/se on raskaana/ se on nainen.."
VastaaPoistaMinä ainakin olen sellainen, että hermostun totaalisesti jos juttujani ei oteta todesta, ja ai jumankekka jos niitä vielä uskalletaan väheksyä pistämällä hormonien piikkiin! :D
Koita jaksaa, ja älä suotta tunne syyllisyyttä väsymyksestäsi ja kiukustasi! Raskaana oleminen on varmasti nimensä mukaan _raskasta_, ja ympärillä olevat ihmiset eivät sitä aina tahdo ymmärtää!
Kaoka: Kiitos ihanasta kommentista. Pääasiallisesti mä oon nauttinut raskausajasta, ei oo ollut mitään vaivoja yms. mutta kai se on tunnettu tosi asia että se alkaa pikkuhiljaa loppua kohden ärsyttämään, jotta vauvan jaksaisi sitten maailmaan pungertaa kun haluaisi siitä "eroon" :)
VastaaPoistaTäällä myös unenpuutetta.. Yöllä vaan ei uni tule ja vauvaki masussa vain innossaan potkii öisin.. huoh.. Jos tämäki on joku vaihe vain..
VastaaPoistaOlen myös ite huomannu, että pillastun näin raskaana ollessa paljon herkemmin ja kunnon riidan sattuessa lähen kans ite kävelemään pois jonnekki ja odotan aina, että mies lähtis perään, mutta paskan marjat! Ei ne vaan tajuu!!
Kyllä mullaki tulee ajatuksia ku vauva potkii, että hei voiskos se olla välillä edes hiljaa.. Koittakaamme jaksaa :)
Kiki: Vaikka sen kuinka tietää että tää kaikki kuuluu raskauteen, niin ihana kuulla että muillakin on ihan samoja anatuksia yms. :)
VastaaPoista