tiistai 6. maaliskuuta 2012

Neidin matka maailmaan.

Mulla oli synnytyksessä mukana vihko, johon kirjoittelin ajatuksia ja sitä mitä minäkin hetkenä tapahtui. Ja tietenkin sain sitten myös sen kätilöiden ylläpitämästä kirjanpidosta kopion. Eli aika pitkä kertomus voi tulla. Lainausmerkkien sisällä oleva on suoraa kopiota vihkosta, ja kursiivilla kirjoitettu miehen merkintöjä, jolle annoin kirjanpidosta huolehtimisen tietyn vaiheen jälkeen.

28.2. oli tosiaan se äitipolikäynti, jolloin 3 cm auki. Supistuksia tulikin lääkärin tutkimuksen jälkeen ihan kiitettävän useasti, mutta kipua niissä ei ollut. Illalla mies vei vielä syömään, ja koko ajan supisteli, mutta hyvin pystyi olemaan kuitenkin. Kotiin tulemisen jälkeen aloin mielenkiinnosta kellotella 21:18 supistuksia ja ne olivatkin kestoltaan puolta minuuttia ja aikalailla viiden minuutin välein. 22:18 mennessä kesto oli jo minuutin tai yli ja olo oli aika ajoin tukala. Lopettelin kellotuksen ja aattelin, että lepäilen ja se tuntuikin hyvältä kun otin kuumavesipullon selän puolelle, jonne supistukset tuntu.

29.2. Yö meni hieman katkonaisesti, en varsinaisesti nukkunut ennen kuin suihkukäynnin jälkeen, joka oli 02 aikaan. Sen jälkeen supistukset hiipui ja pääsin nukahtamaankin. Tosin neljän aikaan heräsin itkemiseen ja sitten sitä hetki tulikin itkettyä että vauva ei tuu syntymään ikinä.

H:lla oli kello soimassa seiskan aikaan ja nousin samaan aikaan ylös. Seitsemän jälkeen alko uudelleen supistaa ja ne oli selkeästi kipeämpi kuin yöllä. Puoli yhdeksän aikoihin H soitti synnärille ja selvitti tilannetta ja saatiin "lupa" lähteä sinne.
Yhdeksän aikoihin oltiin synnärillä ja siinä menikin tunnin verran haastattelussa ja käyrillä makoilemiseen. 4cm auki ja reuna ohentunut edellisen päivän tilanteesta. Saliin päästiin haastattelun jälkeen ja menin suoraan suihkuun, kun olin ensin miehelle itkenyt hetken, että nyt ei pelota. Mä meinaa koin jo pientä paniikkia kotona sen kipupiikin aikana ja jotenkin se sairaalaan tuleminen sai sit sen pelon helpottamaan: jos jotain tapahtuis, niin olis apu lähellä. Suihkussa olin jonkun puoli tuntia, mutta koko synnytyksen ajan mulla oli ajantaju ihan kateissa, supistuksetkin tuntui välillä tuntien mittasilta ja kun katoin kelloa, hämmästyin joka kerta miten vähän aika oli mennyt eteenpäin.

11 aikoihin oli lounaan vuoro, jonka syöminen oli aika tuskasta, kun koko ajan sai hypätä ylös, että kesti supistuksen. Saatiin samalla siinä sellainen kylmä kaulin, jolla mies rullasi alaselkää supistuksen huipun jälkeen. Ruokailun jälkeen katteltiin taas tilannetta käyrillä ja kohdunsuulla, jossa ei muutoksia, vaikka kätilökin kommentoi että selkeästi kipeämpiä supistuksia. Samalla kokeilin ilokaasua ja se helpottikin oloa jonkin verran kun sai puoli-istuvassa asennossa vähän fiilistä että voi levätä. Tällä mentiin jonkin aikaan, kunnes taas otetiin käyrää ja sain myös kokeilla selän puolelle TENS:iä, joka vei kivasti sen jälkijomotuksen pois sähköstimulaatiollaan.

13.30 Käytiin kävelemässä ja syömässä kahviossa jätskit. 14.00 Vaihtui vuoro ja uusi kätilö otti käyrää. Supistukset n. 6 min välein ja taas kipeämpiä, kohdunsuun tilanne edelleen samat 4cm. Sain Petidin -kipupiikin, jotta pystyin jonkin aikaa nukkumaan. Varsinaisesti en muista nukahtaneeni, mutta torkuin kyllä, koska YleX:n iltapäivästä meni tiettyjä kohtia ohi korvien. Mieskin kävi torkkujen aikaan kotona syömässä yms.

"17.30 Ruokaa. Sitä ennen käyrillä se perus parikyt minuuttia. Ilokaasua, suihkua, kävelyä. Supistukset kipeitä koko ajan, kestoltaan 1,5 min jopa. Jaksaminen vähän jo niin ja näin. Koko ajan joutuu vaihtamaan asentoa ja kivunlievityskeinoa, et selviäis supistuksen ja silti sattuu. Suihkun jälkeen käyriä ja tilanteen tarkistus, joka sama. Aletaan puhua mitä tehdään, koska haluan jaksaa ponnistaa."

Päädyttiin lopulta epiduraaliin ja kalvojen puhkasuun, jotta tilanne etenisi.
20.30 aikoihin aletaan valmisteleen epiduraalia.
21.40 käännettiin kylkeä anestesialääkärin poistuttua, verenpaineita seurataan. Vain ihopuudutus sattui. Kihelmöi.
21.50 Yökätilö saapui. Käännettiin uudelleen kylkeä
22.10 Supistukset naurattaa
22.20 Facebookkaa, epiduraalia aiheuttaa kuumottavaa oloa ja kutittaa!
23.00 Torkkuu
23.30 Pienet unet takana. Jalat kantaa vessassa käynnin
23.40 Kalvo puhkaistaan, veden väri hyvä. Oikea jalka on hyvin puutunut
01.40 6-7 cm jo auki, ei kauaa enää
2.30 Vessassa käynti ja tippaa isommalle, pikkuhiljaa tekee mieli punnata
3.40 Vessaan, reunaa vain vähän


Täysin auki olin 04.20 ja epiduraali oli loppunut hitunen ennen sitä ja ponnistaminen aloitettiin kontallaan sängynpäätyä vasten ja jossain vaiheessa käännyttiin perinteiseen puoli-istuvaan, joka osottautui ihan hyväksi asennoksi sitten kuitenkin. 04.59 syntyi tyttö, apgar 10/10.

Lopputulos oli tämä.

Synnytyksen jälkeen vähän paikkailtiin, välilihassa 2. asteen ja ulkosynnyttimissä 1. asteen repeämät. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 12 h 10 min, josta ponnistus 35 min. Ensimmäinen suihkuyritys päättyi silmien pimenemiseen, mutta kyllä se pienen sokeritankkauksen jälkeen onnistui. Vessassa käynti puolestaan ei, ja kätilö joutui katetroimaan ylitäyden rakon, ei ollut erityisen herkkua kaikkien nirhaumien kanssa. Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi ihan hyvä maku suuhun ja kyllä on joskus tarkoitus tehdä tuo uudestaan.

Nyt jo olen hyvin mielestäni palautunut, vähän nuo tikit pistelevät ja särkevät välillä, mutta taitaa osaksi kuulua paranemiseen. Synnärille jäi reilut 8 kiloa (punnattiin sunnuntai aamuna, kun lauantaina päästiin kotiin) ja olo on tosi kevyt ja notkea :D. Miehen mielestä kutistun silmissä, eli nesteitä varmasti lähtenyt vielä tuon sunnuntain jälkeen. Sormukset ei vielä sormeen mahdu. 

On jo niin kilometripostaus, että taidan tehdä oman siitä, miten arki on lähtenyt rullaamaan.

9 kommenttia:

  1. Huh huh, hienosti olet koitoksen jaksanut! Näitä ihmisten synnytystarinoita lukiessa/kuunnellessa täytyy kyllä aina kunnioittaen ihmetellä, miten kukaan voi kestää tuollaista. Minä olen ihan itkun partaalla kaikista pienimmistäkin elämän kipukokemuksista, enkä varmaan koskaan uskaltaisi synnyttää! :D

    Ihana tuo kuva teistä vauvan kanssa :)
    Jahka jaksat niin olisi hauska nähdä masusta kuva nyt synnytyksen jälkeen, näyttää varmaan tosi pieneltä kun vertaa viimeisimpään raskauskuvaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kuva napattu jo miltä maha näyttää. Täytyy vain jossain vaiheessa ehtiä laittaa koneelle :)

      Poista
  2. Kiitos, että jaoit synnytyskokemuksesi! :) Todella ihailen jaksamistasi, kun kerran jo 28.2. alkoivat ensimmäiset säännölliset supistukset. Jäin miettimään sitä, että miten uskalsit silloin 28.2. mennä vielä nukkumaan, jos supistukset tulivat säännöllisesti 5min välein ja olit ollut jo päivällä 3cm auki. Kysyn tätä siis ihan mielenkiinnosta ja omaa tulevaa koitosta silmällä pitäen. Kun meille annettiin ohjeeksi, että sitten pitää lähteä synnärille, kun supparit tulevat noin 4-5min välein. Vaikka kyllähän sitten synnytyksesi siitä vielä venyi pitkälle, mutta eihän sitä voi tietää. Ja aivan ihanan liikuttava kuva teistä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä teki varmaan se paljon, että asutaan kilometrin päässä synnäriltä. Kun tiesin kuitenkin että varsinkin ensimmäinen synnytys saattaa kestää ja kestää, niin ajattelin että koettaisin olla kotona mahdollisimman kauan. Ja sitten vielä kun supistukset olivat sinänsä yöllä vielä siedettäviä, erityisesti sitten kun aamulla alkoivat uudestaan ja olo jotain mihin verrata.

      Poista
  3. Onnea vielä Lare ihanasta tytöstä! <3

    VastaaPoista
  4. Kyllä tuota lukiessa tuli aika hyvin omat supistukset mieleen ja se epätoivoisen pitkä aika, minkä puolitoistaminuuttinen voi silloin olla!
    Eikö ole edelleenkin huojentunut olo siitä, että tuo kaikki on TAKANA!
    Nauti elämästä takertuen jokaiseen hetkeen pienen kanssa. Kolmen kuukauden kuluttua hän on jo iso.
    Kirjoittele lisää, kun jaksat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oli huojentavaa siinä vaiheessa kun tunsi että nyt on vauva kokonaan maailmassa. Siitä huolimatta vaikka raskaus ja varsinkin loppuponnistus on rankka, aion sen joskus tehdä uudestaan, jos meille lisää lapsia vaan suodaan.

      Poista
  5. Oijoi, myöhästyneet onnittelut ihanasta tyttösestä! Näytät yllättävän freesille kuvassa tuon piiiitkän koettelemuksen jälkeen. Nauttikaa arjesta :D Kuten varmaan oot jo tosi monesti kuullut niin se aika hurahtaa, meidän 2kk neiti on jo ISO :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuntuu hurahtavan jo nyt, kun on päivää vaille viikko synnytyksestä. Itellä on fiilis, että justhan mä siellä rutistin.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.