Ihana, kun niin moni oli klikannut, että jutut kiinnostaisi synnytyksen jälkeenkin. :). Olen ajatellut asian niin, että siirtäisin vauvakirjoittelun tuon toisen blogini puolelle, koska olen siellä kertonut arjesta ja elämästäni aiemminkin, niin tuntuisi sitten luontavelata jatkaa vain siellä puolella kirjoittelua. Lisäksi olin ajatellut että voisin sen osoitteen antaa vanhemmilleni, jotta voivat käydä katsomassa lapsenlapsen kuulumisia, eikä minun tarvisisi samoja asioita kirjoitella sekä blogiin, että sähköposteihin vanhemmilleni, välimatkaa kun on. Sillä tavoin saisin tämän blogin arkistoitua ja säilytettyä lähes täysin odotusblogina, johon voi palata muistelemaan mitä raskausaikana oikein on tullut ajateltua. Eikä pois suljettua ole sekään, etteikö samaan blogiin voisi aikanaan kirjoittaa sitten seuraavankin lapsen odotuksesta.

Eli, jos kirjoittelun seuraamista haluat jatkaa, niin klikkaa itsesi toisen blogini lukijaksi :)

Arjen paloja

Synnytyksestä on kohta jo kaksi viikkoa. Musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä nopeammin aika menee, mutta nyt tää aika vasta tuntuukin juoksevan. Vielä meillä on pieni vauva, mutta kun äitiporukkamme toinen raskaana ollut henkilö saa oman vauvansa tässä ihan kohta, niin ei meidän vauva enää niin pieneltä varmaan tunnukaan. Se on jotenkin hurjaa kuinka nopeaa kasvu on kaikin tavoin ihmisen ensimmäisenä vuotena. 

Mutta, miten meillä on mennyt? Alkuvaikeuksien jälkeen on sujunut oikein hyvin. Ja nekin alkuvaikeudet mitä oli, liittyivät lähinnä imetykseen ja erityisesti maidonnousu vaiheeseen. Rinnat on ennestään jo aika reilun kokoiset, joten maidonnouseminen oli jotain ihan kamalaa, kun tuntui että on kaksi rautapalloa rinnassa kiinni ja eihän tuo neiti meinannut saada millään otetta, jotta saisi maitoa syötyä. Myös oikean rinnan hylkimistä oli jonkin aikaa, mutta onneksi sekin on jo ohi. Yöt saadaan imetys hoidettua makuultaan ja päivisin syödään kainalon kautta istuen. Se perinteinen imetysasento ei meillä vielä oikein toimi.

Yöt menee tosi nätisti nukkuen, yleensä 21 aikaan yökkäri päälle ja tissin kautta nukkumaan, sen lisäksi syödään n. 23, 01/02, 04/05 aikoihin. Sitten seiskan aikoihin sydään myös vielä ja sitten torkutaan äidin kyljessä ainakin kahdeksaan asti, parhaimmillaan yhdeksäänkin. Eli en pidä tuota vielä mitenkään ylivoimaisena, tuo pari tuntia syöttöjen välissä riittää itselle siihen, että saa vähän syvemmin nukuttua.

Maito riittää ja tyttö saa sitä tarpeeksi, ainakin näin voisi sanoa kasvun perusteella. Viime perjantaina oli neuvolasta kotikäynti ja punnituksessa paljastui, että syntymäpaino oli jo ylitetty (4390g) ja nousua lauantain sairaalastalähtöpainoon oli n. 400g.

Tänään käytiin kaupungilla jo hieman vaunuilemassa. Ihan vain kirjastossa ja H&M:ltä hakemassa parit pipot kypärämyssyn päälle. Meiltähän tuohon keskustaan on se reilu 5 min. ettei tosiaan vielä pitkästä lenkistä ollut kyse. Lisäksi tyttö on parit päikkärit nukkunut tuossa parvekkeella.

Kaikin puolin voisi siis todeta, että meillä on alkanut enemmän kuin hyvin tämä arki. Ihan varmasti jossain vaiheessa tulee omat vaikeutensa, mutta niiden aika on sitten kun ne tulee, nyt nautitaan tästä hyvin sujuvasta arjesta. :)

Kropan tilanne

Vaatteet päällä näyttää oikein hyvältä, melkein tuntee itsensä ihan todella hoikaksi itseään peilistä katsoessa.

Tältä maha näyttää sitten ilman paitaa. Vähän roikkuu, mutta eipä tässä olekaan nyt kuin reilu viikko synnytyksestä. Pikkuhiljaa kun päästään vaunuilemaan alkaa varmasti ylimääräset kilot karisemaan. Ja ensi kuussa kun salikortti vapautuu lomalta lähden pilatekseen takaisin, niin saa alkaa luomaan pohjalihaskuntoa sitten kunnon treenaillua varten.

Neidin matka maailmaan.

Mulla oli synnytyksessä mukana vihko, johon kirjoittelin ajatuksia ja sitä mitä minäkin hetkenä tapahtui. Ja tietenkin sain sitten myös sen kätilöiden ylläpitämästä kirjanpidosta kopion. Eli aika pitkä kertomus voi tulla. Lainausmerkkien sisällä oleva on suoraa kopiota vihkosta, ja kursiivilla kirjoitettu miehen merkintöjä, jolle annoin kirjanpidosta huolehtimisen tietyn vaiheen jälkeen.

28.2. oli tosiaan se äitipolikäynti, jolloin 3 cm auki. Supistuksia tulikin lääkärin tutkimuksen jälkeen ihan kiitettävän useasti, mutta kipua niissä ei ollut. Illalla mies vei vielä syömään, ja koko ajan supisteli, mutta hyvin pystyi olemaan kuitenkin. Kotiin tulemisen jälkeen aloin mielenkiinnosta kellotella 21:18 supistuksia ja ne olivatkin kestoltaan puolta minuuttia ja aikalailla viiden minuutin välein. 22:18 mennessä kesto oli jo minuutin tai yli ja olo oli aika ajoin tukala. Lopettelin kellotuksen ja aattelin, että lepäilen ja se tuntuikin hyvältä kun otin kuumavesipullon selän puolelle, jonne supistukset tuntu.

29.2. Yö meni hieman katkonaisesti, en varsinaisesti nukkunut ennen kuin suihkukäynnin jälkeen, joka oli 02 aikaan. Sen jälkeen supistukset hiipui ja pääsin nukahtamaankin. Tosin neljän aikaan heräsin itkemiseen ja sitten sitä hetki tulikin itkettyä että vauva ei tuu syntymään ikinä.

H:lla oli kello soimassa seiskan aikaan ja nousin samaan aikaan ylös. Seitsemän jälkeen alko uudelleen supistaa ja ne oli selkeästi kipeämpi kuin yöllä. Puoli yhdeksän aikoihin H soitti synnärille ja selvitti tilannetta ja saatiin "lupa" lähteä sinne.
Yhdeksän aikoihin oltiin synnärillä ja siinä menikin tunnin verran haastattelussa ja käyrillä makoilemiseen. 4cm auki ja reuna ohentunut edellisen päivän tilanteesta. Saliin päästiin haastattelun jälkeen ja menin suoraan suihkuun, kun olin ensin miehelle itkenyt hetken, että nyt ei pelota. Mä meinaa koin jo pientä paniikkia kotona sen kipupiikin aikana ja jotenkin se sairaalaan tuleminen sai sit sen pelon helpottamaan: jos jotain tapahtuis, niin olis apu lähellä. Suihkussa olin jonkun puoli tuntia, mutta koko synnytyksen ajan mulla oli ajantaju ihan kateissa, supistuksetkin tuntui välillä tuntien mittasilta ja kun katoin kelloa, hämmästyin joka kerta miten vähän aika oli mennyt eteenpäin.

11 aikoihin oli lounaan vuoro, jonka syöminen oli aika tuskasta, kun koko ajan sai hypätä ylös, että kesti supistuksen. Saatiin samalla siinä sellainen kylmä kaulin, jolla mies rullasi alaselkää supistuksen huipun jälkeen. Ruokailun jälkeen katteltiin taas tilannetta käyrillä ja kohdunsuulla, jossa ei muutoksia, vaikka kätilökin kommentoi että selkeästi kipeämpiä supistuksia. Samalla kokeilin ilokaasua ja se helpottikin oloa jonkin verran kun sai puoli-istuvassa asennossa vähän fiilistä että voi levätä. Tällä mentiin jonkin aikaan, kunnes taas otetiin käyrää ja sain myös kokeilla selän puolelle TENS:iä, joka vei kivasti sen jälkijomotuksen pois sähköstimulaatiollaan.

13.30 Käytiin kävelemässä ja syömässä kahviossa jätskit. 14.00 Vaihtui vuoro ja uusi kätilö otti käyrää. Supistukset n. 6 min välein ja taas kipeämpiä, kohdunsuun tilanne edelleen samat 4cm. Sain Petidin -kipupiikin, jotta pystyin jonkin aikaa nukkumaan. Varsinaisesti en muista nukahtaneeni, mutta torkuin kyllä, koska YleX:n iltapäivästä meni tiettyjä kohtia ohi korvien. Mieskin kävi torkkujen aikaan kotona syömässä yms.

"17.30 Ruokaa. Sitä ennen käyrillä se perus parikyt minuuttia. Ilokaasua, suihkua, kävelyä. Supistukset kipeitä koko ajan, kestoltaan 1,5 min jopa. Jaksaminen vähän jo niin ja näin. Koko ajan joutuu vaihtamaan asentoa ja kivunlievityskeinoa, et selviäis supistuksen ja silti sattuu. Suihkun jälkeen käyriä ja tilanteen tarkistus, joka sama. Aletaan puhua mitä tehdään, koska haluan jaksaa ponnistaa."

Päädyttiin lopulta epiduraaliin ja kalvojen puhkasuun, jotta tilanne etenisi.
20.30 aikoihin aletaan valmisteleen epiduraalia.
21.40 käännettiin kylkeä anestesialääkärin poistuttua, verenpaineita seurataan. Vain ihopuudutus sattui. Kihelmöi.
21.50 Yökätilö saapui. Käännettiin uudelleen kylkeä
22.10 Supistukset naurattaa
22.20 Facebookkaa, epiduraalia aiheuttaa kuumottavaa oloa ja kutittaa!
23.00 Torkkuu
23.30 Pienet unet takana. Jalat kantaa vessassa käynnin
23.40 Kalvo puhkaistaan, veden väri hyvä. Oikea jalka on hyvin puutunut
01.40 6-7 cm jo auki, ei kauaa enää
2.30 Vessassa käynti ja tippaa isommalle, pikkuhiljaa tekee mieli punnata
3.40 Vessaan, reunaa vain vähän


Täysin auki olin 04.20 ja epiduraali oli loppunut hitunen ennen sitä ja ponnistaminen aloitettiin kontallaan sängynpäätyä vasten ja jossain vaiheessa käännyttiin perinteiseen puoli-istuvaan, joka osottautui ihan hyväksi asennoksi sitten kuitenkin. 04.59 syntyi tyttö, apgar 10/10.

Lopputulos oli tämä.

Synnytyksen jälkeen vähän paikkailtiin, välilihassa 2. asteen ja ulkosynnyttimissä 1. asteen repeämät. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 12 h 10 min, josta ponnistus 35 min. Ensimmäinen suihkuyritys päättyi silmien pimenemiseen, mutta kyllä se pienen sokeritankkauksen jälkeen onnistui. Vessassa käynti puolestaan ei, ja kätilö joutui katetroimaan ylitäyden rakon, ei ollut erityisen herkkua kaikkien nirhaumien kanssa. Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi ihan hyvä maku suuhun ja kyllä on joskus tarkoitus tehdä tuo uudestaan.

Nyt jo olen hyvin mielestäni palautunut, vähän nuo tikit pistelevät ja särkevät välillä, mutta taitaa osaksi kuulua paranemiseen. Synnärille jäi reilut 8 kiloa (punnattiin sunnuntai aamuna, kun lauantaina päästiin kotiin) ja olo on tosi kevyt ja notkea :D. Miehen mielestä kutistun silmissä, eli nesteitä varmasti lähtenyt vielä tuon sunnuntain jälkeen. Sormukset ei vielä sormeen mahdu. 

On jo niin kilometripostaus, että taidan tehdä oman siitä, miten arki on lähtenyt rullaamaan.

Spyrosta tuli pikkuneiti

Meille syntyi pikkuneiti 1.3. klo 04:59 mitoilla 4210 g ja 51cm. Tänään päästiin aamusta kotiin ja aloittelemme arjen ihmettelyn. Synnytyskertomuksen kirjoittelen heti kun saan aikaa, siitä voi tulla aikamoinen romaani.

p.s. Heinä! Ei olisi voinut synttäriarvauksesi yhtään lähempänä. :) Palailen asian  tiimoilta kun saadaan arki pyörimään.