Spyro säikäytti mut tuossa keskiviikkona aikalailla, ekaa kertaa ihan oikeasti pelotti raskauden aikana että onko kaikki hyvin. Tuntui kuin maha olisi kadonnut ihan kokonaan, eikä Spyro liikkunut yhtään tyypilliseen tapaansa, lisäksi mua juili menkkamaisesti alavatsaa. Spyro on tosi liikkuvainen, myös hänen "hiljaisemmat" päivät ovat sellaisia että ei oo tarvinnut huolestua. Keskiviikko iltana mua alko sit huolettaa ihan kunnolla, mutta en soittanut vielä minnekään vaan nautin jäätelöä ja mehua aatellen että jos sokeri saisi pienen liikkeelle. No saihan se, sen verran että uskalsin käydä nukkumaan, varsinkin kun yhellä palstalla kyseltyäni, niin moni sanoi, että vauvan laskeuduttua alas liikkeet muuttuu jonkin verran. Ajattelin sitten torstain kuulostella tarkemmin, että miten vauva liikkuu ja että johtuisiko se siitä, että on humahtanut vielä entistä alemmas. Torstai sitten oli jo normaalimpi päivä, joten en loppujen lopuksi soittanut minnekään.
Muutenkin se on kai pikkuhiljaa uskottava, että raskaus lähenee loppuaan, alkaahan tänään jo 34. viikko. Lisäksi on koko ajan enemmän ja enemmän supistuksia ja kipuja, että kai se kroppa pikkuhiljaa alkaa valmentautua synnytykseen. Tässä on alavatsassa ollut enemmän menkkajuilintoja, kuin koko raskausaikana, selkää on alkanut särkeä ihan erilailla kuin aikaisemmin, alakerrassa on paineen tunne lähes koko ajan ja supistuksia tulee useammin ja ne on aika ajoin kipeitäkin. Suppareihin ei auta kuin ihan aloillaan oleminen, ei tosin aina sekään, koska öisin kun nousee vessaan niin kohtu on aivan kivikova. Tänään supistaminen alkanut aina joka kerta kun sohvalta noussut ylös, vaikken tosiaan mitään rankkaa ole puuhaillutkaan.
Mulla on koko ajan ollut jostain syystä fiilis, että vauva syntyisi jonkin verran ennen laskettua aikaa, ja kaverinikin on puheitteni perusteella samaa mieltä, mutta tiedä sitten kuinka käy todellisuudessa. Tässä vielä jonkin aikaa menee odotellessa. :)
Kerran neuvolantäti sanoi minulle, kun kerroin, miten monenlaiset asiat odotuksessa huolettaa, että "kuule, tätä ihmiskuntaa ei olisi olemassakaan, jos eivät odottavat äidit kautta aikain olisi olleet huolissaan vatsassaan asuvasta".
VastaaPoistaHän todellakin tarkoitti, että niinhän se on tarkoituskin, että olemme tarkkana, jos odotusolossa on jotakin poikkeavaa.
Sinäkin hoidit asian ihan maalaisjärkisesti. Varmaan jos "sokeripiikki" ei olisi saanut vauvan liikkeitä selvästi tuntumaan, olisit käynyt sairaalassa tarkistuttamassa tilanteen.
Kaikkea hyvää odottelun loppuviikoille!
Sirkku: Ja tuntuu tässä, että mitä lähemmäksi synnytystä mennään sitä ennemmän huolestuu kaikesta. Tänään esim. googletin että voiko vauva liikkua liikaa mahassa :D
VastaaPoistaVielä: eikä se huolestuminen ole ollenkaan sellainen asia, että se helpottaisi, mitä useamman kerran vauvaa odotetaan. Sanoisin melkein, että päinvastoin. Tieto tuskaa lisää, eli sitten kun tietää, mitä kaikkea mahdollista voikin sattua, täytyy vain pitää järki käden ulottuvilla.
VastaaPoistaValtaosa maailman vauvoista kasvaa, kehittyy ja syntyy ihan normaalin elämän rajoissa.