Ihana, kun niin moni oli klikannut, että jutut kiinnostaisi synnytyksen jälkeenkin. :). Olen ajatellut asian niin, että siirtäisin vauvakirjoittelun tuon toisen blogini puolelle, koska olen siellä kertonut arjesta ja elämästäni aiemminkin, niin tuntuisi sitten luontavelata jatkaa vain siellä puolella kirjoittelua. Lisäksi olin ajatellut että voisin sen osoitteen antaa vanhemmilleni, jotta voivat käydä katsomassa lapsenlapsen kuulumisia, eikä minun tarvisisi samoja asioita kirjoitella sekä blogiin, että sähköposteihin vanhemmilleni, välimatkaa kun on. Sillä tavoin saisin tämän blogin arkistoitua ja säilytettyä lähes täysin odotusblogina, johon voi palata muistelemaan mitä raskausaikana oikein on tullut ajateltua. Eikä pois suljettua ole sekään, etteikö samaan blogiin voisi aikanaan kirjoittaa sitten seuraavankin lapsen odotuksesta.

Eli, jos kirjoittelun seuraamista haluat jatkaa, niin klikkaa itsesi toisen blogini lukijaksi :)

Arjen paloja

Synnytyksestä on kohta jo kaksi viikkoa. Musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä nopeammin aika menee, mutta nyt tää aika vasta tuntuukin juoksevan. Vielä meillä on pieni vauva, mutta kun äitiporukkamme toinen raskaana ollut henkilö saa oman vauvansa tässä ihan kohta, niin ei meidän vauva enää niin pieneltä varmaan tunnukaan. Se on jotenkin hurjaa kuinka nopeaa kasvu on kaikin tavoin ihmisen ensimmäisenä vuotena. 

Mutta, miten meillä on mennyt? Alkuvaikeuksien jälkeen on sujunut oikein hyvin. Ja nekin alkuvaikeudet mitä oli, liittyivät lähinnä imetykseen ja erityisesti maidonnousu vaiheeseen. Rinnat on ennestään jo aika reilun kokoiset, joten maidonnouseminen oli jotain ihan kamalaa, kun tuntui että on kaksi rautapalloa rinnassa kiinni ja eihän tuo neiti meinannut saada millään otetta, jotta saisi maitoa syötyä. Myös oikean rinnan hylkimistä oli jonkin aikaa, mutta onneksi sekin on jo ohi. Yöt saadaan imetys hoidettua makuultaan ja päivisin syödään kainalon kautta istuen. Se perinteinen imetysasento ei meillä vielä oikein toimi.

Yöt menee tosi nätisti nukkuen, yleensä 21 aikaan yökkäri päälle ja tissin kautta nukkumaan, sen lisäksi syödään n. 23, 01/02, 04/05 aikoihin. Sitten seiskan aikoihin sydään myös vielä ja sitten torkutaan äidin kyljessä ainakin kahdeksaan asti, parhaimmillaan yhdeksäänkin. Eli en pidä tuota vielä mitenkään ylivoimaisena, tuo pari tuntia syöttöjen välissä riittää itselle siihen, että saa vähän syvemmin nukuttua.

Maito riittää ja tyttö saa sitä tarpeeksi, ainakin näin voisi sanoa kasvun perusteella. Viime perjantaina oli neuvolasta kotikäynti ja punnituksessa paljastui, että syntymäpaino oli jo ylitetty (4390g) ja nousua lauantain sairaalastalähtöpainoon oli n. 400g.

Tänään käytiin kaupungilla jo hieman vaunuilemassa. Ihan vain kirjastossa ja H&M:ltä hakemassa parit pipot kypärämyssyn päälle. Meiltähän tuohon keskustaan on se reilu 5 min. ettei tosiaan vielä pitkästä lenkistä ollut kyse. Lisäksi tyttö on parit päikkärit nukkunut tuossa parvekkeella.

Kaikin puolin voisi siis todeta, että meillä on alkanut enemmän kuin hyvin tämä arki. Ihan varmasti jossain vaiheessa tulee omat vaikeutensa, mutta niiden aika on sitten kun ne tulee, nyt nautitaan tästä hyvin sujuvasta arjesta. :)

Kropan tilanne

Vaatteet päällä näyttää oikein hyvältä, melkein tuntee itsensä ihan todella hoikaksi itseään peilistä katsoessa.

Tältä maha näyttää sitten ilman paitaa. Vähän roikkuu, mutta eipä tässä olekaan nyt kuin reilu viikko synnytyksestä. Pikkuhiljaa kun päästään vaunuilemaan alkaa varmasti ylimääräset kilot karisemaan. Ja ensi kuussa kun salikortti vapautuu lomalta lähden pilatekseen takaisin, niin saa alkaa luomaan pohjalihaskuntoa sitten kunnon treenaillua varten.

Neidin matka maailmaan.

Mulla oli synnytyksessä mukana vihko, johon kirjoittelin ajatuksia ja sitä mitä minäkin hetkenä tapahtui. Ja tietenkin sain sitten myös sen kätilöiden ylläpitämästä kirjanpidosta kopion. Eli aika pitkä kertomus voi tulla. Lainausmerkkien sisällä oleva on suoraa kopiota vihkosta, ja kursiivilla kirjoitettu miehen merkintöjä, jolle annoin kirjanpidosta huolehtimisen tietyn vaiheen jälkeen.

28.2. oli tosiaan se äitipolikäynti, jolloin 3 cm auki. Supistuksia tulikin lääkärin tutkimuksen jälkeen ihan kiitettävän useasti, mutta kipua niissä ei ollut. Illalla mies vei vielä syömään, ja koko ajan supisteli, mutta hyvin pystyi olemaan kuitenkin. Kotiin tulemisen jälkeen aloin mielenkiinnosta kellotella 21:18 supistuksia ja ne olivatkin kestoltaan puolta minuuttia ja aikalailla viiden minuutin välein. 22:18 mennessä kesto oli jo minuutin tai yli ja olo oli aika ajoin tukala. Lopettelin kellotuksen ja aattelin, että lepäilen ja se tuntuikin hyvältä kun otin kuumavesipullon selän puolelle, jonne supistukset tuntu.

29.2. Yö meni hieman katkonaisesti, en varsinaisesti nukkunut ennen kuin suihkukäynnin jälkeen, joka oli 02 aikaan. Sen jälkeen supistukset hiipui ja pääsin nukahtamaankin. Tosin neljän aikaan heräsin itkemiseen ja sitten sitä hetki tulikin itkettyä että vauva ei tuu syntymään ikinä.

H:lla oli kello soimassa seiskan aikaan ja nousin samaan aikaan ylös. Seitsemän jälkeen alko uudelleen supistaa ja ne oli selkeästi kipeämpi kuin yöllä. Puoli yhdeksän aikoihin H soitti synnärille ja selvitti tilannetta ja saatiin "lupa" lähteä sinne.
Yhdeksän aikoihin oltiin synnärillä ja siinä menikin tunnin verran haastattelussa ja käyrillä makoilemiseen. 4cm auki ja reuna ohentunut edellisen päivän tilanteesta. Saliin päästiin haastattelun jälkeen ja menin suoraan suihkuun, kun olin ensin miehelle itkenyt hetken, että nyt ei pelota. Mä meinaa koin jo pientä paniikkia kotona sen kipupiikin aikana ja jotenkin se sairaalaan tuleminen sai sit sen pelon helpottamaan: jos jotain tapahtuis, niin olis apu lähellä. Suihkussa olin jonkun puoli tuntia, mutta koko synnytyksen ajan mulla oli ajantaju ihan kateissa, supistuksetkin tuntui välillä tuntien mittasilta ja kun katoin kelloa, hämmästyin joka kerta miten vähän aika oli mennyt eteenpäin.

11 aikoihin oli lounaan vuoro, jonka syöminen oli aika tuskasta, kun koko ajan sai hypätä ylös, että kesti supistuksen. Saatiin samalla siinä sellainen kylmä kaulin, jolla mies rullasi alaselkää supistuksen huipun jälkeen. Ruokailun jälkeen katteltiin taas tilannetta käyrillä ja kohdunsuulla, jossa ei muutoksia, vaikka kätilökin kommentoi että selkeästi kipeämpiä supistuksia. Samalla kokeilin ilokaasua ja se helpottikin oloa jonkin verran kun sai puoli-istuvassa asennossa vähän fiilistä että voi levätä. Tällä mentiin jonkin aikaan, kunnes taas otetiin käyrää ja sain myös kokeilla selän puolelle TENS:iä, joka vei kivasti sen jälkijomotuksen pois sähköstimulaatiollaan.

13.30 Käytiin kävelemässä ja syömässä kahviossa jätskit. 14.00 Vaihtui vuoro ja uusi kätilö otti käyrää. Supistukset n. 6 min välein ja taas kipeämpiä, kohdunsuun tilanne edelleen samat 4cm. Sain Petidin -kipupiikin, jotta pystyin jonkin aikaa nukkumaan. Varsinaisesti en muista nukahtaneeni, mutta torkuin kyllä, koska YleX:n iltapäivästä meni tiettyjä kohtia ohi korvien. Mieskin kävi torkkujen aikaan kotona syömässä yms.

"17.30 Ruokaa. Sitä ennen käyrillä se perus parikyt minuuttia. Ilokaasua, suihkua, kävelyä. Supistukset kipeitä koko ajan, kestoltaan 1,5 min jopa. Jaksaminen vähän jo niin ja näin. Koko ajan joutuu vaihtamaan asentoa ja kivunlievityskeinoa, et selviäis supistuksen ja silti sattuu. Suihkun jälkeen käyriä ja tilanteen tarkistus, joka sama. Aletaan puhua mitä tehdään, koska haluan jaksaa ponnistaa."

Päädyttiin lopulta epiduraaliin ja kalvojen puhkasuun, jotta tilanne etenisi.
20.30 aikoihin aletaan valmisteleen epiduraalia.
21.40 käännettiin kylkeä anestesialääkärin poistuttua, verenpaineita seurataan. Vain ihopuudutus sattui. Kihelmöi.
21.50 Yökätilö saapui. Käännettiin uudelleen kylkeä
22.10 Supistukset naurattaa
22.20 Facebookkaa, epiduraalia aiheuttaa kuumottavaa oloa ja kutittaa!
23.00 Torkkuu
23.30 Pienet unet takana. Jalat kantaa vessassa käynnin
23.40 Kalvo puhkaistaan, veden väri hyvä. Oikea jalka on hyvin puutunut
01.40 6-7 cm jo auki, ei kauaa enää
2.30 Vessassa käynti ja tippaa isommalle, pikkuhiljaa tekee mieli punnata
3.40 Vessaan, reunaa vain vähän


Täysin auki olin 04.20 ja epiduraali oli loppunut hitunen ennen sitä ja ponnistaminen aloitettiin kontallaan sängynpäätyä vasten ja jossain vaiheessa käännyttiin perinteiseen puoli-istuvaan, joka osottautui ihan hyväksi asennoksi sitten kuitenkin. 04.59 syntyi tyttö, apgar 10/10.

Lopputulos oli tämä.

Synnytyksen jälkeen vähän paikkailtiin, välilihassa 2. asteen ja ulkosynnyttimissä 1. asteen repeämät. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 12 h 10 min, josta ponnistus 35 min. Ensimmäinen suihkuyritys päättyi silmien pimenemiseen, mutta kyllä se pienen sokeritankkauksen jälkeen onnistui. Vessassa käynti puolestaan ei, ja kätilö joutui katetroimaan ylitäyden rakon, ei ollut erityisen herkkua kaikkien nirhaumien kanssa. Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi ihan hyvä maku suuhun ja kyllä on joskus tarkoitus tehdä tuo uudestaan.

Nyt jo olen hyvin mielestäni palautunut, vähän nuo tikit pistelevät ja särkevät välillä, mutta taitaa osaksi kuulua paranemiseen. Synnärille jäi reilut 8 kiloa (punnattiin sunnuntai aamuna, kun lauantaina päästiin kotiin) ja olo on tosi kevyt ja notkea :D. Miehen mielestä kutistun silmissä, eli nesteitä varmasti lähtenyt vielä tuon sunnuntain jälkeen. Sormukset ei vielä sormeen mahdu. 

On jo niin kilometripostaus, että taidan tehdä oman siitä, miten arki on lähtenyt rullaamaan.

Spyrosta tuli pikkuneiti

Meille syntyi pikkuneiti 1.3. klo 04:59 mitoilla 4210 g ja 51cm. Tänään päästiin aamusta kotiin ja aloittelemme arjen ihmettelyn. Synnytyskertomuksen kirjoittelen heti kun saan aikaa, siitä voi tulla aikamoinen romaani.

p.s. Heinä! Ei olisi voinut synttäriarvauksesi yhtään lähempänä. :) Palailen asian  tiimoilta kun saadaan arki pyörimään.

Jännitys tiivistyy

Pikkuhiljaa alkaa jännitys ihan tosissaan tiivistyä. Tänään siis tuossa aamulla se äitipoli käynti, jossa tuli useampia ohoh reaktioita aiheuttavia tietoja. Ensinnäkin painoarvio oli nyt jonkin verran isompi kuin mitä oli se edellisen kerran perusteella arvioitu paino laskettuna. Painoa oli mittausten mukaan 4100 g eli ihan reilusti. Mutta kuitenkin on ihan sopusuhtaisesta vauvasta kyse eli ei ole ns. sokerivauva. Toisaalta, olen tännekin asiasta varmasti kirjoitellut, että ei me ihan sitä pienintä mahdollista vauvaa olla kuviteltukaan odottavamme, kun  sekä miehellä että minulla on kuitenkin vartta ihan reilusti ja ollaan itsekin syntyessä oltu lähempänä neljää kiloa.

Toinen iloinen ylläri oli se, että kohdunsuu on jo kolme senttiä auki! Kuitenkin moni on tuon verran auki sairaalaan tullessaan. Mä olin ihan varma että tilanne olisi sama kuin kuun alun käynnillä, koska mä olen ollut sitä mieltä, ettei supistuksissa ole minkäänlaista voimaa, että ne tuo vain vähän tukalan olon.

Eli nyt sitten katsellaan että koska mennään. Toivotaan että lääkärin sisätutkimus saa todenteolla jotain aikaan, teki nimittäin vielä kipeämpää kuin viime kerralla.

40+2

Viikonloppuna koetti hieman ottaa etäisyyttä taas omaan kärsimättömyyteensä ja siten en tännekään ole sen kummemmin mitään päivittänyt, kun kerta mitään ei ole tapahtunut. Jossain vaiheessa mietin, että varmaankin olisi jollain tasolla helpompaa tämä lopun odottaminen ja syntymisajan kohdan jännääminen, jos raskauden ja siihen liittyvät jutut olisi jo kertaalleen kokenut. Tietäisi jo mitä odottaa. Nyt tuntuu ettei kärsivällisyys meinaa millään riittää, vaikka, kuten kaikki jaksavat muistuttaa, ei ne mahaan iki vuokralaisiksi jää. Siitä syystä myös hieman ärsytti lukea tuo 41. viikon teksti vau.fi:n sivuilta siitä, miten vauvat useimmin syntyvät 38+2 viikon ikäisinä, eli juuri sen ikäisinä kun Spyro on tänään.

Yölähtöön en jaksa uskoa, suppareita ei tuu kuin satunnaisesti, lähinnä kumartaessa, joten huomisen äitipoli käynti tulee tarpeeseen. Tällä hetkellä en tiedä yhtään mitä siitä pitäisi ajatella, mutta huomennapa se selviää mikä on tuomio ja onko mitään tapahtunut kuun alun käynnistä.

Ollaanko meillä sittenkin säntillisiä?

Neuvolassa käyty 39+6, paino +350g edellis kertaan (kok. 100,4 kg), paineet normaalit: 128/86, pissassa sokerit + ja sf oli hypännyt 2cm (viimeksi ei ollut muutosta) ollen nyt 37cm, siitäkin huolimatta, että vauva oli ihan alhaalla ja täysin kiinnittynyt. 


Sain jo ensi viikon tiistaille ajan äitipolille koon tarkistukseen (+mahd. käynnistykseen) sen takia kun noita sokeriplussia ollut muutaman kerran, vaikka sokerirasitus oli normaali. Terkka ei sinänsä ollut huolissaan (mulla on tosi iso kohtu, ettei vauva käsikopelolla kuulemma tunnu täyttävän sitä täysin), mutta kun kokoarvio on tällä hetkellä siinä 3700-3800 gramman kieppeillä, niin halus että meen sitten aikasemmin äpolille, kattoon vauvan sen hetkistä painoa, että ilmeisesti jos tilaa on ja kehitystä olis synnytyksen suuntaan niin voisivat ottaa samantien sisään ja käynnistellä, jos ei nyt ennen tiistaita pihalle tulla. Tähän tyyliin ainakin ymmärsin terkan puheet. 

Kuitenkin nyt eilen iltapäivällä oli useamman tunnin ajan sellaisia epäsäännöllisen säännöllisiä polttoja selän ja mahan puolella, jotka oli ihan selkeästi jo kipeitä ja sen lisäksi illalla ja tänään tullut ihan oikeasti limatulppaa, venyvää kirkasta limaa aina pyyhkiessä. Eli katotaan jos sittenkin mentäis tässä vielä itekseen, terkka oli aika toiveikas, kun kerta limatulppakin näin myöhään irtoomassa kunnolla, et vois olla se tulpasta vuorokausi ja lähtö. Tänään kunnolla kävelyä ja mies hommiin sänkypuolella ;). Näitä terkka suositteli jouduttamiseksi.

Fiilikset on tosi seesteiset tällä hetkellä, ei jotenka ole väliä ollenkaan sillä että koska lähtee syntymään. Että mulla ainakin näyttää pitävän paikkaansa se, että ensin turhaudutaan ja kiukutaan kaikesta mahdollisesta, sitten saadaan hirvittävät itku ja angstikohtaukset (keskiviikkona oli se päivä, kuten edellisestä postauksestakin huomaa, päivä pelkästään omien ajatusten kanssa ei ole hyvä idea) ja nyt on oikeesti tosi seesteinen fiilis, vähän sellainen hällä väliä -meininki. Että katsotaan jos satuttaisiin olemaan niiden 5 % joukossa, jotka synnyttää tasan laskettuna päivänä. Kun kerta ultrissakin kaikissa on koko vastannut aina tarkalleen laskettua.

Turhautunut pallo

Kasassa ollaan edelleen. Eli kyllä ainakin jonkin verran yli varmastikin lasketusta tullaan menemään, jossei käynnistykseenkin asti. Kuulemma vaan tuo luonnollisesti käynnistynyt on yleensä vähän kivuttomampi kuin käynnistetty synnytys. Ja oloja ei tosiaan ole mihinkään suuntaan, että lähtö tässä tulisi. Että jos on vielä arkena tullakseen, niin tulee sit kunnon rytinällä.
Vaikka raskaus on ollut koko ajan kovin helppo, en ole oksennellut tai joutunut vuodelepoon, niin siitä huolimatta alkaa sekä fyysiset että henkiset voimavarat olemaan todella lopussa. Erityisesti tuo henkinen puoli alkaa olemaan aika kevyillä kannattamilla. Se sitten näkyy. Miehen puolesta tekee pahaa, kun totta kai turhautuminen ja ärinä purkautuu viime kädessä aina siihen. Oon jo miettinyt sulkevani puhelimen ja kaikki muut mahdolliset viestimet siihen asti, kunnes vauva syntyy. Meinaa on hermot pikkasen kireellä niitä jatkuvia kyselyitä kohtaan: "ai ei oo vauva vieläkään syntynyt, vaikka laskettu aika on niin lähellä". Mä ymmärrän kyllä että ne kuuluu tähän vaiheeseen, mutta silti. Kyllä me ilmoitetaan kun on jotain ilmoitettavaa.

Kroppa sinänsä jaksaisi kyllä, vaikka kyllä noita kipuja on ihan tarpeeksi. Käveleminen meinaa tekee niin häijyä tuonne alakertaan että voi hyvää päivää. Meinaankin ylihuomenna neuvolassa puhua, että alkaa tää jaksaminen olemaan aika heikkoa. Ihmisten seurassa jaksaa olla, mutta sitten kun jää yksin, niin ajatukset on turhan negatiivisiä. Ja itkenytkin oon muutamaan kertaan uupumusta, kun on tuolla palstojen puolella kyselty kuulumisia ja sit kirjottaessa hanat auennut. Että jos sitä saisi sitten yliaikaiskontrolliin vähän aikasemman ajan...

38+5

Tänään oli jälleen neuvola, jota toivoisin ihan todella viimeiseksi, mutta sinne ensi perjantai aamuun laitettiin aika.  Nyt kuulemma näytin todella kyllästyneelta jo, että viikkoa sitten fiilis oli paljon pirteämpi vielä.
Viikossa oli tapahtunut yllättävän paljon, vauva oli laskeutunut tosi paljon ja melkein jo kiinnittynytkin, ymmärsin että ihan hiukkasen liikkui vain enää, kun aikaisemmin liikkunut ihan kunnolla.

Painoa on nyt se tasan sata kiloa, eli kokonaisuudessaan tullut se n. 18kg. Terkka kyllä sanoi, ettei tuota kilomäärää mussa näy. Hb otettiin vielä kertaalleen, oli 136 eli sama mikä ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Pissa oli puhdas, verenpaine normaali, sf oli samat 35 cm mitkä viimeksikin, vauvan sykkeet sen 140 molemmin puolin.

Ei voi muuta sanoa, kuin että tuo mun oma terkka on ollut aivan ihana. Nytkin sanoi, että ei usko mua näkyvän, mutta jos tuun, niin hän ei minua ole äitiysneuvola puolelta häätämässä :D. Ja kun sanoin, että se olen minä, joka haluaisi tämän olevan viimeinen kerta, niin terkka nauroi, että jos sit perjantaina menen, niin saan oikein lämpimän tervehdyksen ja suklaapatukan :D

Olot ei tänään oo ollut häävit, alkaa oleet yöt tosi katkonaisia ja tänään on oksettanut, supistanut ja närästänyt yhtä aikaa tässä illalla... Miehenhän suunnitelmissa on, että viikonloppuna levätään ja nukutaan ja sitten maanantaina lähdetään synnyttämään. Terkalle kerrottuani, hän naurahti ja sanoi, että kyllä ne isät tietää koska synnytys alkaa. En oikein ole varma oliko se vitsi vai tosi juttu.

Odotellaan edelleen.

Arvuuttelut Spyron syntymän suhteen on nyt arvuuteltu eikä ohjelmassa seuraavaksi ole muuta kuin odottamista.  Viikkojen kuluminen on kyllä hidastunut ihan mahdottoman paljon, mutta eipä tässä muutakaan ole mitä tehdä. Vaikka edelleen tuntuma/toive siitä että Spyro syntyisi ennen laskettua on olemassa, niin siitä huolimatta olen alkanut tehdä ajatustyötä ja valmistautumista siihen, että yli mennään niin että napsuu ja että käynnistyksellä loppujen lopuksi maailmaan tultaisiin. 

Kaikki olisi valmiina, jopa tulevaa isää myöden, joka on varovasti alkanut kysellä, että joko lähetään synnyttämään. No ei kyllä näillä tämän hetkisillä merkeillä, supistelee kyllä, erityisesti iltaisin, hieman säännöllisemmin, mutta vielä ovat kestoltaan lyhyemmän puoleisia ja varmasti niitä oikeita supistuksia kivuttomampia. 

Tässä olisi meidän kotiutumisvaatteet vauvalle. Mahdollisimman neutraalia, jos sukupuoli kuitenkin menee ja vaihtuu syntymän jälkeen :) Body on miehen ostama, joten totta kai se pitää ottaa mukaan. Puolipotkarit on äitiyspakkauksesta ja haalari on kirpparilta. Toppapuvun lisäksi on olemassa nallepuku, jonka käsken sitten miehen tuoda kaukalon kanssa, jos kotiin lähdettäessä on hirvittävästi pakkasta. Matkaahan meillä ei ole kuin se 1 km autolla kotiin.

Nyt on sänky lopullisesti valmis. Tein pinnasängyn reunasuojuksen turhaksi jääneestä petarista ja äitiltä saaduista vanhoista verhoista. Väri onkin juuri sopiva muuhun väritykseen. Ompelusta tulikin mieleen, että synttäripäivän palkinto vaihtui takaisin virkkaukseen, juurikin tuon reunuksen teon jälkeen. Lattialla ryömiminen mahan kanssa ei ollut kovin kivaa ja lisäksi joku oli lainannut kirjastosta kaikki Ottobren lehdet. 

Laittelen kuvan kun on valmista.

Täysiaikainen

Täysiaikanen. Siinäpä sana, jota ei tullut alkuraskaudessa mietittyä. Oli kaikenlaisia muita virstapylväitä joihin kohdisti ajatuksnsa. Nyt kuitenkin tuntuu raskaus pikkuhiljaa kovin lopussa olevalta, jos Spyro syntyy ei hän ole enää keskonen, vaan pelkkä vauva. Meidän vauva, josta pitää huolehtia ja jota pitää kasvattaa ja opettaa selviytymään omillaan aikaan. Aika hurja ajatus, nyt kun se todella alkaa uusi elämän vaihe olemaan käsillä. Sitä ei pysty ymmärtämään, että koska minusta itsestäni tuli aikuinen, jotta voin kantaa vastuun uudesta elämästä. Se vain tapahtui.

37+1

En ehtinyt tätä aikaisemmin kirjoittaa perjantain äitipolikäynnistä, perjantain loppupäivä meni leipoessa ja eilinen tupareita viettäessä (mentiin miehen kanssa vasta puoli neljä yöllä nukkumaan). Omista tuloksista sen verran, että sokerit oli kahdella plussalla, mutta koska niissä ei ole ollut mitään ongelmaa odotusaikana muuten ja sokerirasitus ok, niin ei mitään. Vauvan kuultiin olevan oikein terve ja terhakka. Kaikki mitat olivat tosi hienot ja napavirtauslukemat myös. Paino arvioksi tuli n. 3200 g, joten terkan näppituntuma piti hyvin paikaansa. Painon ja mittojen mukaan Spyro on oikein nätti keskikäyrän vauva :). Kaulaa oli vajaa pari senttiä, ulkosuu pehmennyt, mutta sisäsuu vielä kiinni ei sormelle auki ollenkaan. Ja sitä kyllä lääkäri kokeili oikein kunnolla, ei oo koskaan tehnyt sisätutkimus noin kipeää kuin perjantaina teki.

Supistuksia on päivittäin ja ne alkavat selkeästi olemaan koko ajan napakampia ja lamaannuttavampia, tuntuu että koko kroppa menee osittain lukkoon ja naama menee ihan punaiseksi. Eivät sinänsä satu vieläkään, mutta joutuu ihan todella hengittämään supistuksen ohi eikä pysähtyminen ja lepääminen enää riitä. Saapa siis nähdä muutuvatko kipeimmiksi vai miten käy. Oikeaan suuntaan ollaan varmasti kuitenkin koko ajan menossa. Ulkopuolelta tosin satelee synnytyskieltoja :D. Ensin en saanut synnyttää koska oli nuo tuparit, nyt en saa synnyttää alkavalla viikolla, koska keskiviikolle sovittu tyttöjen ilta, mies torstaina Oulussa työkeikalla ja viikonloppuna olisi suunnitelmissa käydä anopin luona, mm. laskiaispullien perässä. Eli ehkä sitten ensi viikonlopun jälkeen ei kukaan enää sano, että älä vaan synnytä. Tai sit pitää pitää itsensä oikein kiireisenä, niin varmasti syntyy siihen kiireisempään sumaan.

Vielä voi osallistua arvontaan. Alkoi tänään kehkeytyä mielessä ajatus, että josko ei palkintoa sittenkään langoista, vaan kankaasta, kun saan saumurin huollosta.

Säikäytys

Olen miettinyt jo pitkään tässä kun synnytys on lähestymässä, että tunnistaako ne kipeät supparit sitten harkkaversioista. Viime yönä tuli todettua, että voi kyllä, kyllä ne tunnistaa. 12 aikaan yöllä heräsin siihen että sattuu. Ja paljon. Koetin hetken aikaa pyöriä sängyssä, mutta ei siitä mitään tullut. Sitten nousikin ylös ja varmaan puolisen tuntia vaeltelin pitkin olohuonetta, silittelin kissoja ja koetin hetken aikaa sohvallakin löytää asentoa. Tämän puolen tunnin jälkeen menin sänkyyn ja sit sammuinkin kuin saunalyhty.

Heräämisen jälkeen olo on ollut tosi nuutunut ja päätinkin ottaa tämän päivän ihan levon kannalta (pelaillen mm. Crashia :D) siitäkin huolimatta, että keittiö on eilisen jäljiltä kuin hävityksen kauhistus. Saa mies tyhjätä tiskikoneen ja täyttää likasilla siitä hyvästä että tänään menee kaverilleen leffailtaan (en siis menemistä vastaan ole) joka sisältää sit joitain herkku noutoruokaa (jota minä en saa, vaikka mieli tekisi) ja huomennakin on joku softaillallinen niin että ravintolaan menevät syömään. Aion kyllä hyvää itselleni illaksi vaatia.

Sain viimein tehtyä jonkin asteisen kollaasin masukuvista. Alkupään kuvat (ja vähän välistäkin) puuttuu kokonaan, johtuen ihan siitä seikasta, että ne on mun pöytäkoneella läppärin sijaan, enkä jaksa niitä lähteä kaivelemaan :D

Perjantaina pääseekin sitten sinne synnytystapa arvioon kuulemaan faktoja siitä, että missä tilanteessa oikein ollaan menossa :)

P.s. synttäriarvaukset tänne

Vauvan pesä

Kuvittelin löytäneeni hyvän huudon huuto.netistä, AIO vaippoja ihanilla kuoseilla 4,60€/kpl. Onneksi jäin asiaa kuitenkin vielä miettimään ja tänään ennen huudon tekemistä katselin vielä myyjän palautteita ja muita juttuja, niin eikös käynytkin sitten niin että vaipat oli ulkomailla. Joo ei kiitos siinä vaiheessa sitten. Ei nimittäin ollut todellakaan kappale hinta postareineen niiin paljon halvempi kuin kotimaisissa nettikaupoissa, että en tilannut. Että jos ulkomailta tilaan, niin jonkun sivuston kautta sitten, en huuto.netin kautta. Käsittääkseni esim. Kiinasta saisi tilattua halpoja kestoja? Onko jollain kokemusta kestojen tilaamisesta ulkomailta?


Tässä sitten samalla voisin viimein esitellä meidän isot tarvikkeet ja vauva nurkan :)

Ensimmäiseksi tuossa yläpuolella viimesin ompelutuunaus :). Eli päällystin hoitotason mukana saamani hoitoalustan kankaalla, joka on 70-luvun hoitolaukusta. Anopilta sain tuon ja siinä tosiaan oli ihan sellainen muovinen hoitoalusta kiinnitettynä neppareilla (siksi niitä näkyy, kun en saanut poistettua) ja ihastuin tuohon kuosiin ja väreihin ihan täysillä, joten tiesin että jossain kankaan käytän.

Sitten ne meidän parvekevaunut. 90-luvulta, olleet useammalla lapsella, mutta täysin hyväkuntoiset, eivät maksaneet kuin 35 euroa, ja olen todellakin tyytyväinen.

Tää taitaakin olla muutamien vaatekappaleiden lisäksi ainut uutena hankittu tarvike (korjaan, onhan siellä kylppärissä vielä meidän ammekin) Brion Primo kaukalo, johon tykästyin ihan täysillä ekan kerran kun liikkeessä turvakaukaloita käytiin katselemassa.

Kissojen ruoho ja kakarakammari -kyltti, joka saa toistaiseksi olla vielä vaatehyllyn päällä. Sitten kun pikkumakkari laitetaan kuosiin tuo tulee sinne seinälle. 

Ja tässä kokonaisuus, miltä tuo meidän vauva nurkka näyttää. Mies jaksaa nauraa noille pehmoille, ne on kuulemma mun harjotusvauvoja :D. Mutta esim. tuota kapaloa halusin ehdottomasti kokeilla jonkin edes suunnilleen vauvan kokoisen päälle, ja tuo oli lähin mitä keksin. Kissat kun tuskin olisivat pysyneet aloillaan. Niin, ja väreistä ei kannata koettaa päätellä mitään ;) värejä on siksi että niistä pidän, ei jomman kumman sukupuolen takia.

Lähtölaskentaa: 1 kk

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan, joten ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika laittaa pystyyn arvauskilpailu siitä, koska Spyro tähän maailmaan sattuisi putkahtamaan.

Eli, tähän postaukseen kommentteina heittoja siitä, minä päivänä, mihin kellon aikaan ja minkä kokoisena meidän nyytti voisi syntyä. Ja voi laittaa myös veikkauksen sukupuolesta näin halutessaan :) Aikaa osallistua on 12.2.2011 asti. Palkintoa ei vielä ole, mutta sen syntymiseen ei kauaa mene kunhan sen vain laitan aluilleen puikolle.

kuva

EDIT: Anonyymeiltä toivoisin jonkinlaisen nimi/puumerkin, niin on helpompi tunnistaa :)

Aika hukkuu, mutta minne?

Ihan hävettää tää blogin hiljaisuus. Viikoille ei ole mitään muuta tekemistä kuin neuvola kerran viikossa ja mahdollisesti jotain pientä, mutta silti en saa postattua tänne muuta kuin neuvolakuulumisia ja mahakuvia. 

Muutenkin tuntuu jotenkin hirvittämän saamattomalta ja melkeinpä laiskalta. Eilen käytiin anopin luona syömässä ja tänään käytiin Kalajoella miehen siskontytön synttäreillä ja mun voimat oli ihan loppu molempien kertojen jälkeen siinä vaiheessa kun mä istun autoon. Enkä mä tehnyt muuta kuin istunut ruokapöydässä ja keskustellut ihmisten kanssa. Jotenkin on sellainen fiilis, kun raskaus on tähän asti mennyt niin hyvin kuin on mennyt, pitäisi näin lopussakin jaksaa painaa menemään. Mut ei ainakaan tämän äidin kohdalla onnistu millään. Mä voisin nukkua vaikka kuinka paljon, tänäänkin vedin noiden synttäreiden jälkeen reilut parin tunnin päikkärit kun mies lähti käymään töissä. Perjantainakin neuvolan jälkeen takaisin kävely oli ihan äärettömän hidasta ja kipeää tekevää, loput parikymmentä metriä meni tyylillä pari-kolme askelta, puhallus, pari-kolme askelta...Kai tässä täytyy vaan ihan todella antaa itselle lupa olla, tuntematta siitä mitään omantunnon tuskia. Kun kerta vauvaakin varten kaikki on jo valmiina.

34+6 neuvola perjantailta

-Painoa 1050 g/vk, eli se siitä pienestä viikko noususta kun käy viikon välein. En tosin kommenttia saanut lainkaan. Ja oon kyllä muutenkin jo luovuttanut toivoni sen suhteen että voisin vaikuttaa kilojen tuloon, tuon neuvolaa edeltävän viikon syönyt tervellistä kotiruokaa maltillisesti. Laihdutellaan sitten keväällä.

- RR 130/82, pissa --

-Sf 31, RT: vauva on taas laskeutunut alas vielä ei ihan kiinnittynyt, lapsivesi normaali ja syke 150.

Antoi ohimennen (eli ei merkannut korttiin) paino arvion ja sanoi että taitaa olla jo aikalailla kolmikiloinen (vaun mukaan tällä kuluvalla 36 viikolla paino olis 2500g). Viralliseen synnytystapa arvioon menee vielä vajaa pari viikkoa

Eilinen 35+0 

Pitää tässä pikkuhiljaa alkaa sairaalakassia pakkailemaan, kaksi viikkoa täysiaikaisuuteen ja vauvan tulosta kun ei koskaan tiedä. Fiilis siitä, että Spyro tulisi maailmaan aikaisemmin ei ole kadonnut minnekään, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin vauva siinä sylissä möllöttää :). Voisi kohta alkaa jonkinlaista syntymäpäiväarvontaa heittelemään. Jos tekaisisin langoista jonkun palkinnon :)

Ja lanseeraan jo nyt Julian blogissa esiintyneen HÄF- tagin blogiini, sille varmasti tulee käyttöä.

33+6

Alkaa noi otsikot käydä loppua kohden tylsemmiksi ja tylsemmiksi :D Tässä on aika hurahtanut taas ihan hirveää vauhtia, näissä viikoissa ei pysy mukana millään, ja silti mä aika ajoin valitan miehelle, että mulla on muka tylsää päivisin.


Eilen oli neuvola, ja tälläiset tulokset saatiin siltä käynniltä:
- paino 97,3kg (97,55), -125g/vk. Tästä oon aika ylpee, voin ehkä sittenkin pysyä 20kg tai alle nousussa, tähän mennessä tullut n. 15 kg.
-RR 138/81
-Pissa --
-Sf 32 cm, lapsiveden määrä normaali, RT, sykkeet 140 ja liikkeet ++
-lähete äitipolillekin laitettiin menemään ja sieltä nyt odotellaan vain aikaa postissa tulevaksi.
Viimein sain tavata taas oman terkan, mutta kun tuli kysymys, että onko ollut kysyttävää, niin totta kai pää löi ihan tyhjää, vaikka olin niin aivan varma, että mulla oli jotain kysyttävää. Illalla se sit tuli mieleeni ja muistin, että nukkumisesta vasemmalla kyljellä piti kysyä (kun ilmeisesti vain sillä kyljellä suositellaan nukkuvaksi loppuvaiheessa). Ja tyypillisesti kävi niin, että vasta eilen illalla häpyluun seutuvilla olevat kivut (joita ollut jo silloin tällöin alkuviikosta) ärtyivät niin kovaksi, että kävely, istuminen, seisominen ja sängyssä kääntyminen on äärimmäisen tuskallista. Joten ei tullut niistäkään kysyttyä, vaikka ilmeisesti ihan vain liitoskipuja ovat. Tosin nyt mä alankin käymään jo viikon välein neuvolassa, kun terkkani haluaa ensisynnyttäjiä tavata pidemmän aikaa viikon välein. 


Ei ole tämä päiväkään mennyt ihan putkeen (13. perjantai taitaa vaikuttaa) soitin aamulla lääkäriajan, kun totesin että nyt toi vasen korva on niin kipeä, ettei sen päällä pysty enää edes nukkumaan, ja ollut kipeähkö sen verran pitkään, et ei se itestään mee ohi. Aattelin, että todennäkösesti siinä on sama kuin 2 vuotta sitten, korvakäytävän tulehdus, kun ihan samalla lailla oireilee (viimeks taisin saada eläinpölystä sen, että olisko tällä kertaa remonttipölystä johtuvaa? Kun mullla aina ollut "märät" korvat niin jospa keräävät sit herkemmin tuollasta isohiukkasta pölyä)

Sain ajan klo12 ja lähdin joskus 11.20 pihalle putsaan autoa (voi jumalauta taas tätä lumen määrää täällä, puhumattakaan siitä että tuntuu olevan ihan onneton aurauskalusto Kokkolassa). Alakerran vanhus menee samaan aikaan omalle autolleen, ja lähtee mua ennen pihalta ja sit kun mä saan auton putsattua ja lähden ajamaan, niin eikö se ole sit jumahtanut pihaliittymään autollansa kiinni niihin kinoksiin mitä siihen oli aurattu. No minä sit pallomahani kanssa hakeen kolaan ja kolaamaan auton edestä lunta pois josko auttaisi, mutta totta kai pappa oli kaasuttanut niin hirveesti että kiinni oli ja pysy. Vierestä olis periaatteessa mahtunut, mutta siinä oli myös kinosta, niin en mä uskaltanut siitä ajaa kun olisin itekin jäänyt kiinni. Auto takas parkkiin ja jo itku kurkussa soittoa miehelle, että mä tarviin apua, mä en ehi ikinä (vihaan olla myöhässä) juoksemalla lääkäriin (normaalisti ehkä joo, kun matkaa 900 m mutta ei mahan kanssa). Mies sit pyysi työkaveriltaan apua ja ne heitti mut TK:lle. Lähtiessä miehet mietti, että joo olishan sitä vanhuksen autoa voinut pukata, kun ei siinä oikein ollut oikeita auttajia (lauma vanhoja naisia), mut nopeempi näin et mut heittää vaan lääkäriin.

12 ilmottauduin ja lääkärille kun pääsin niin siellä meni tyyliin 5 min. kun lääkäri vain katto korvia ja sano, että joo tipat ja ab-kuuri korvakäytävän tulehdukseen. Kun pääsin kävellen takasin, niin oli vissiin auramies auttanut auton pois tieltä, kun oli koko piha aurattu. Loppupäivän otinkin sitten taas ihan rennosti, katselin yhden leffan ja herkuttelin kuumalla kaakaolla, suolakurkku-meetvursti-ruisleivillä ja muutamalla suklaakeksillä.

Vielä tältä päivältä maha, joka kuva kuvalta vain on isompi ja entistä alempana.

33+0

En ehtinytkään vielä kuvailla meidän vauvatavaroitamme, tuo päivän valo hupeni kumman nopeasti. Kello kun oli melkein puoli 11 ennen kuin pääsimme miehen kanssa sängystä ylös ;) Ja sen jälkeen päivä kuluikin remonttijätteiden vientiin (on muuten ihan just valmis), K-raudassa ja kaupassa käyntiin. Kotiin päästyä sitten leivoin sämpylöitä ja yhden kuivakakun.

Spyro säikäytti mut tuossa keskiviikkona aikalailla, ekaa kertaa ihan oikeasti pelotti raskauden aikana että onko kaikki hyvin. Tuntui kuin maha olisi kadonnut ihan kokonaan, eikä Spyro liikkunut yhtään tyypilliseen tapaansa, lisäksi mua juili menkkamaisesti alavatsaa. Spyro on tosi liikkuvainen, myös hänen "hiljaisemmat" päivät ovat sellaisia että ei oo tarvinnut huolestua.  Keskiviikko iltana mua alko sit huolettaa ihan kunnolla, mutta en soittanut vielä minnekään vaan nautin jäätelöä ja mehua aatellen että jos sokeri saisi pienen liikkeelle. No saihan se, sen verran että uskalsin käydä nukkumaan, varsinkin kun yhellä palstalla kyseltyäni, niin moni sanoi, että vauvan laskeuduttua alas liikkeet muuttuu jonkin verran. Ajattelin sitten torstain kuulostella tarkemmin, että miten vauva liikkuu ja että johtuisiko se siitä, että on humahtanut vielä entistä alemmas. Torstai sitten oli jo normaalimpi päivä, joten en loppujen lopuksi soittanut minnekään.

kuva

Muutenkin se on kai pikkuhiljaa uskottava, että raskaus lähenee loppuaan, alkaahan tänään jo 34. viikko. Lisäksi on koko ajan enemmän ja enemmän supistuksia ja kipuja, että kai se kroppa pikkuhiljaa alkaa valmentautua synnytykseen. Tässä on alavatsassa ollut enemmän menkkajuilintoja, kuin koko raskausaikana, selkää on alkanut särkeä ihan erilailla kuin aikaisemmin, alakerrassa on paineen tunne lähes koko ajan ja supistuksia tulee useammin ja ne on aika ajoin kipeitäkin. Suppareihin ei auta kuin ihan aloillaan oleminen, ei tosin aina sekään, koska öisin kun nousee vessaan niin kohtu on aivan kivikova. Tänään supistaminen alkanut aina joka kerta kun sohvalta noussut ylös, vaikken tosiaan mitään rankkaa ole puuhaillutkaan.

Mulla on koko ajan ollut jostain syystä fiilis, että vauva syntyisi jonkin verran ennen laskettua aikaa, ja kaverinikin on puheitteni perusteella samaa mieltä, mutta tiedä sitten kuinka käy todellisuudessa. Tässä vielä jonkin aikaa menee odotellessa. :)

Etenee pikkuhiljaa

Vähän on saatu hankinnat etenemään. Tilaukseen pistettiin siis Brion Primo -turvakaukalo ja FlexiBath kylpyamme, kun meillä ei kylppärissä liikaa tilaa ole missään nimessä. Tuon Flexinhän saa kivasti taitettua kasaan ja säilytettyä siten vaikkapa seinän ja pesukoneen välissä.

Olen tässä myös pari päivää puuhaillut seuraavaa:

Lopputulos sitten päätyi näyttämään tältä:

Todellisuus on vielä hitusen siistimpi kuin mitä kuvasta antaa olettaa :)

Saatiin myös taas yhdet töppöset vauvalle. Äitini täti oli lähettänyt joulutervehdyksen mukana ja äiti sitten lähetti minulle eteenpäin. Malli vaikuttaa oikein käytännölliseltä

EDIT: Sain pian postauksen kirjoittamisen soiton jälkeen koskien ilmoitustani paikallisnettipalstalla halvasta pinnasängystä ja kakkosvaunuista parvekkeelle. Nyt makkariin on koottu (kissoista johtuen, saavat tottua ja oppia ettei siihen sänkyyn hypitä) meidän pikkuisen sänky (20e) ja samalla reissulla tuli hankittua hoitotaso (myöskin 20e). Yllättäen se sopii paremmin kuin hyvin meille ja nyt sitten tarvitseekin vain etsi jonkinlainen tornihyllykkö vauvan vaatteille tyhjäksi jäävään nurkkaan :). Eilen tilatut kaukalo ja ammekin jo postissa odottamassa, eli tosi nopea toimitus! Ahdistus hankinnoista alkaa hälvetä.

32+1

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tai jos ei muuta, niin ainakin tää vuosi tulee olemaan ehdottomasti ainutlaatuinen esikoisen syntymän vuoksi :) Eikä tässä enää ole edes pitkälti siihen. Laskeskelin tuossa, että periaatteessa jo tämän kuun lopussa voisi vauva tulla maailmaan, jos oikein malttamaton tapaus olisi. Tähän en kuitenkaan kovin suuresti usko, itsekin kaksi viikkoa myöhässä olleena :D

Pikkasen alkaa ahdistus nousemaan noiden tavaroiden suhteen. Onneksi löysin tänä iltana paikalliselta netti-ilmoitus palstalta kaksi muutama päivä sitten laitettua ilmoitusta pinnasängystä, joista pitääkin heti huomenna soitella. Lisäksi siellä oli ilmoitus Aventin rintapumpustakin, mutta pitää vähän tarkistella paljonko sellaiset maksaa uutena, vaikutti nimittäin aika hintavalta käytetyksi. Myös kestovaippoja oli yllättävän paljon, että ehkä nyt alan kyttäilemään palstaa tarkemmin. Huomenna lähtee myös viimein tilaukseen amme ja turvakaukalo. Että ehkä ne tavarat pikkuhiljaa saadaan kasaan. Ei tosin tuo rahatilanne oikein naurata: kuun alussa saatu n. 400 euroa opintotukea ja sillä pitäisi helmikuun alkuun pärjätä. Joo, niin varmaan kun se on mennyt jo ennen puolta kuuta vuokraan ja laskuihin. Toiveena olis saada takuumaksu tässä kohta puoliin, mutta siitäkään ei ole mitään takeita.

32+1. 

Selkeä ero kahden viikon takaiseen. Voikin olla että alan tässä mahdollisesti ottamaan kuvat noin viikon välein. Voisi myös hieman isomman kollaasin tehdä jossain vaiheessa, kunhan paikannan kaikki kuvat yhdelle, samalle koneelle.

Laitetaan nyt tämäkin, kun kerran mies sen otti. Tältä maha siis näyttää edestä ja tälläinen määrä raskausarpia mahaan on jo kertynyt.