Raskauden vuoristoradalla

Ei tule todellakaan tylsää, eikä päivät oo koskaan samanlaisia. Mä oikein hämmästelen tätä tarmoa mikä mulla on tällä hetkellä, tuntuu että tuhat pientä duracellpupua hyppii ihon alla. En aamun perusteella olisi koskaan uskonut päivästä tulevan tälläistä. Heräsin puoli yhdeksä aikoihin ja olisin ihan huoletta voinut jatkaa unia edelleen. Ajattelin kuitenkin, että jokin päivärytmi on näissä vapaapäivissäkin pidettävä, muuten ei tule yhtään mitään mistään. Aamu meni kuitenkin ihan täysin jumittaessa, aamupalaakin (= teemukillinen jogurttia myslin kanssa, kaksi paahdettua ruisleipä) söin varmaan 45 min. Oli myös äärimmäisen huono olo koko ajan, ihan melkein oksetti. Syömisen ja parin Frendit -jakson jälkeen päätin että nyt riittää ja menin päikkäreille.

Teki muuten niiltäkin herääminen harvinaisen tiukkaa. Mutta hitaasta aamusta/aamupäivästä huolimatta olen saanut tänään aika paljon aikaan. Eräs raportti on taas edennyt, tuli tehtyä yhden kurssin viimeiset lakitehtävät, poltettua kasvio levykkeelle, niin saisi silläkin kuitattua kaksi kurssia pois. Nyt koko iltapäivän olen himoinnut kokista (tiedän, hyi minä) ja kävinkin sitä ostamassa samalla kun viimein hain (rahan puutteesta huolimatta) hiusvärin itselleni. Olisi reilun viikon päästä koulukuvaus, niin pakko tehdä tälle kuontalolle jotain.

Muuten yleisvointi on ollut ihan hyvä. Mahasta on aina yhtä ylpeä, tosin välillä sitä jo miettii, että eipä tässä kauaa taida mennä kun se alkaa tuntua ihan oikeasti isolta, Spyron potkuissakin alkaa olemaan voimaa tosi paljon, että välillä ihan säikähtää. Kaverini eilen jo nauroi kävelyvauhdilleni, kun törmäsi minuun kaupasta tullessani. Mutta minkäs teet kun mahaa alkaa pistämään heti kun yhtään laitat tassua toisen eteen pidemmän matkan verran. Eli ei oo kävely ainakaan tämän tulevan äidin harrastuksia kunnon ylläpitämiseksi. Uintia pitäisi alkaa tekemään heti, kun vain löydän se uikkarin.

Mutta tylsää siis ei ole, kun koskaan ei tiedä miten päivä lähtee muotoutumaan ja millä mielellä sitä oikein on kivuista ja kolotuksista huolimatta. Vaikka alun hirvittävät hormoonivaihtelut on tasoittuneet, niin kyllä ne edelleen paljon vaikuttavat.