Eilen siis neuvola, jossa vastassa oli joku joku ihan vieras terkka ja kätilöopiskelija. Painoa tullut yli kilo viikossa (1035g/vk tarkalleen), niin heti tää terkka kommentoi kuinka 500g/vk olisi se sallittu ja kaikki sen ylimenevä on on liikaa. Mun varsinainen terkka ei tähän mennessä oo kommentoinut mun painonnousua mitenkään, niin tuntui vähän pahalta. Samoin sitten sydänäänten kuuntelun jälkeen alko tää terkka aika rumasti kommentoimaan mun jenkkakahvojen raskausarpia, että kuinka niille pitäisi tehä sitä ja tätä jotta niitä ei tuu, että ne johtuu ihan vaan lonkkien levenemisestä. Muutenkin oli tosi kova kouranen, kun sanoi kätilöopiskelijalle ensin että yleensä näillä viikoilla ei voi oikeastaan sanoa miten päin vauva on ja heti sen jälkeen ruhjo mun mahaa ihan täysillä, kun halusi kokeilla että josko se sittenkin osaisi sanoa miten päin se oikein mahassa oleilee.
Totta kai toi paino alko kaihertaa heti kun pääsin neuvolasta pois ja kotiin kävellessä itkeä tihrustin jo jonkin verran ja kotiin päästessä aukes hanat ihan täysin. Joo, takana oli sitäkin, että on miestä ihan pirun ikävä, kun kerta viimeks ollaan nähty viime kuun vikana viikonloppuna, puhumattakaan siitä että raskaana on tuplasti herkempi kaikille kommenteille. mutta silti. Alko ihan hirveä stressi tosta painosta, 93 kiloo tällä hetkellä, eli sellaiset 10kg painonnousua tähän mennessä ja mulla kuitenkin on odotusta vielä vaikka kuinka ja mä vaan ajattelin sitä miten en todellakaan halua rikkoa sataa kiloa!
Eilen sitten onneksi purkauduin useammille ihmisille, kun mies ei ollut saatavilla ja illalla oli jo ihan hyvä fiilis taas. Eli taas tällä hetkellä en ota stressiä painosta, sitä nyt joillekin vain kertyy enemmän kuin toisille. Tärkeämpää on se, että vauvalla on varmasti kaikki hyvin ja se kasvaa ja kehittyy nätisti. Ja kun ei oikeastaan mussa mitenkään erityisesti näy että painoa on tullut. Naama ei ole turvonnut, eikä muutenkaan sitä ylimääräistä tunnut tulleen muuta kun tisseihin, mahaan ja hieman reisiin. Siitä huolimatta kyllä toivon etten kyseistä terkkaa joudu enää tapaamaan, ei ollut oikeesti kovin kiva fiilis iltapäivällä
Muuten kaikki oli ok, Hb oli pikkasen noussut 120 (116), paineet ok, vauvan syke taas 150, liikkeet normaalit,pissa puhdas ja sf-mitta 25,5 cm, joka näköjään jatkaa nätisti kasvuaan, mutta taittunut jo yläkäyrälle, eikä enää huitele sen yläpuolella niin mahdottomasti.. Maanantaina olisikin sitten luvassa sokerirasitus ja toivon ihan todella että se menee puhtain paperein läpi. En todellakaan ole innostunut ajatuksesta että pitäisi alkaa itseään pistelemään.
Huomenna tulee mahakuva pitkästä aikaa, niin saadaan samalla kameralla ja samassa paikassa otettuja, niin jos ne olisi suunnilleen vertailukelpoisia :). Ja tajusin tuossa tuota tickeriä vilkaistessani, että me ollaan menty jo alle 100 päivän! Tänään siis LA:han 98 päivää eli 14 viikkoa. Ei vieläkään pysty ymmärtämään miten ihmeessä tää aika menee näin nopeasti!
Kauhea ja epäammattimainen terkka ollut! Itse oon tosta painosta kanssa tihrustellut, mullahan on yli 20 kg tullu jo ja varmasti menee satanen rikki. Suomessa on sinänsä vanhentunut tuo neuvolatoiminta, kun tuota painoa vahdataan. Muissa maissahan painoa ei yleensä oteta kuin pari kertaa raskauden aikana, keskityään enemmän siihen oleelliseen, eli äidin ja vauvan vointiin. Kuulemma painon nousu on ihan geenistäkin kiinni, sun kroppa vaan haluu nyt santsata runsaasti rasvaa tulevaa synnytystä ja imetystä varten :) Mukavaa loppuviikonloppua sinne!
VastaaPoistaRaskaudenajan painonnousu on outo asia: onhan selvää, että painon kuuluukin nousta, vatsan kasvaa ja koko keho muuttuu valmistautuessaan lapsen maailmaan saattamiseen.
VastaaPoistaSiitä huolimatta monet meistä on äitiysneuvolan vaakan äärellä kuin pistettyjä härkiä.
Olen itse käynyt kolmentoista raskauden aikana neuvolassa ja en sietänyt mitään kommenttia painonnoususta. Peppuni nousi uhkaavasti tuolilta jo siinä vaiheessa, kun th alkoi laskea, "mitähän tämä tekee viikossa?" Jos hän sanoi lukeman väärällä äänenpainolla, silmäni säkenöi tulta ja th ymmärsi olla jatkamatta aiheesta.
Jos paino merkittiin vähin äänin korttiin, selvisin pelkällä sykkeennousulla.
Ehkä vasta viimeisellä odotuskerralla aloin mieltää, että painoa seurataan etupäässä siksi, ettei nestettä pääse salakavalasti kertymään elimistöön. Turvotuksena se ei aina näy ja syömisen tai syömättä olemisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Riittävä juominen, riittävä lepo ja toisaalta riittävä liikkuminen on oikeastaan ainoat asiat, joilla voi itse asiaan vaikuttaa. Liiallinen suolan vähentäminen ei sekään ole hyväksi, koska sekä vauva, että äiti niitä suoloja tarvitsee. Krampit on usein merkkinä suolojen epätasapainosta.
Paras neuvo odotusajalle: kun itselläsi on hyvä ja onnellinen olo, myös vauva on onnellinen.
(Älä mene enää sille th:lle, jonka luona käynnistä tuli paha mieli. Th:n voi itse valita.)
Kaikkea hyvää odotukseesi.
Olipa tökerö terveydenhoitaja. Mua entisenä syömishäiriöisenä aika paljon stressaa nämä painoasiat eikä asiaa tietysti auta se, että painoa on nyt raskauden aikana kertynyt jo sellaiset 14 kiloa (olen viikolla 32). Onneksi neuvolassa asiaan ei ole pahemmin puututtu, mit' nyt hienovaraisesti vihjailtu, että painonnousu on ollut aika reipasta. Sekin alkaa jo harmittaa ja sitten sitä tuntee itsensä jotenkin huonoksi ihmiseksi. Olisi kiva jos neuvolassa keskityttäisiin enemmän vauvan hyvinvointiin kuin siihen, onko paino sopivasti käyrillä. Meilläkin kun tuntuu olevan suvussa sitä, että raskausaikana kroppa alkaa kerätä vararavintoa vauvaa varten - sekä äitini että mummini saivat yli 20 kiloa lisää odotusaikoinaan. Itse näytän olevan menossa samaan suuntaan, mutta minkäs teet.
VastaaPoistaAtia: Joo, mä en yhtään epäilisi sitä, vaikka painon kertyminen johtuisi osittain geeneistä, koska äiti on aikanansa varoitellut että molemmilta puolin sukua on keskivartalon lihavuutta. Ittellä ei sitä ongelmaa koskaan oo ollut (eli viskeraalinen rasva ollut tosi pieni), mutta nyt sitä tosiaan on enemmän miettinyt, kun ei meinaa välillä ymmärtää että mistä tätä painoa kertyy.
VastaaPoistaSirkku: Mua ei stressaa omalla vaa'alla käynti ollenkaan, ollaan miehen kaa pitkään seurattu mun painoa (ensin kuntoilu mielessä ja sitten raskauden aikana) ja siitä tietää että on luotettavampi kuin neukkuvaaka, kun on aina samaan aikaan yms. Mutta kyllä se silti jää jonnekin takaraivoon tuo käynti ja tulee ehkä yritettyä liikkua vielä enemmän yms. Onneksi terkalle ei tarvitse mennä, kun toimi vain sijaisena.
Satu: Siitähän ei varmasti pääse mihinkään, että naiselle painonnousu on aina arempi asia, vaikkain se johtuisi niin ihanasta asiasta kuin vauvasta. Onneksi neuvola on tällä hetkellä vielä sen neljän viikon välein, niin ei tule kuitenkaan liikaa huolehdittua ja stressattua sitä painoa.
Mulla on kanssa painoa tullut ihan reippaasti, neuvolassa ei ole siitä mitään sanottu kun viikko tahti on vielä ollut kohtalainen (+700g) nyt kuitenkin joku 12kg ainakin jo (rv 30).
VastaaPoistaKuitenkin tulee paha mieli kun kaikki kommentoi isoa mahaa ja mua stressaa miten paino lähtee pois synnytyksen jälkeen (äitillä kun ei ole lähtenyt). Ahdistaa muutekin jotenkin nyt erityisen paljon kehon muuttuminen, tuntuu ettei ole pysynyt pää tässä mukana ja miehellekkin tiuskin koko ajan kun jotenkin senkin puheesta etsin kaksoismerkityksiä joissa se kommentoi mun ulkokuorta (vaikka todellisuudessa ei sano mitään sinnepäinkään).
Johan tuli epäselvää avautumista :)
Hyi helkkari mikä neuvolatäti. Minä olen aina puolikauhuissani katsellut näiden jenkkilän julkkisodottajien tikkukäsiä ja jalkoja, ja huimia painonpudotuksia heti raskauden jälkeen imetysaikana.. Tuollaiset kommentit terkkarilta yhdistettynä tähän "luuviuluraskauslook"- muotivillitykseen saattavat pahimmillaan saada jonkun odottajan jopa laihduttamaan raskausaikana!
VastaaPoistaMeidän neuvolan tädit on kaikki ihan kauheita.. Ekan kerran menin, niin sain saarnan että miksi tulin näin (raskauden) alussa jo käymään. Enpä tienny sääntöä, koska ekan neuvola ajan saa varata. Sitte jakso puhua, kuinka tämä raskaus voi olla pian ohi... Seuraavalla kerralla oli sijainen, joka huusi koko ajan. Pelkään neuloja ja sanoin, että haluan labraan verikokeisiin.. Neukku täti alko taas huutamaan ja se alko ite siinä huoneessa ottamaan verta miusta ja sattu ihan sikana eikä tullu tipan tippaa.. Sitte se anto koeputket mulle ja sano, et mene sitte sinne labraan. Niin nuo tädit on jo aika vanhoja. Ja LKS mentiin niskapoimu ultraan ja hoitaja saatto meät odotusaulaan ja sano lähtiessä, että "Tänne tulette sitte ensi kerrallakin odottamaan JOS tämä raskaus ikinä edes jatkuu." Järkytyin... Aika pahasti sanottu... Itellä menossa 19RV
VastaaPoistaKaoka: Sitähän on jo alettu ulkomailla kutsua ihan nimeltä: mommyrexia. Mun mielestä kanssa ihan käsittämätön ilmiö, koska kehoon tulee niin paljon kaikkea, että painon on ihan välttämättömästi noustava.
VastaaPoistaKiki: Tuntuu, että nyt viime aikoina koko ajan tulee esiin ihmisiä, että ensimmäinen miete on, että mitä hittoa tää tekee hoitoalalla. Ja miettii kuitenkin, että raskaana on erityisen herkkä kaikille kommenteille, niin luulisi että oikeesti hoitajat miettisivät vähän että miten asiat aina sanovat.
Näinpä. Lähtisivät eläkeelle ne hoitajat kiukuttelemaan ja uudet nuoret tilalle.
VastaaPoista