"Voiii kun pieni..."

Olot samoja kuin aikaisemminkin. Kovasti sitä ensi viikon lääkärineuvolaa jo odotan ja mahdollista sydänäänten kuuntelua. Saisi jotain varmuutta tähän hommaan. Välillä kun tuntuu olevan niin vahvasti raskaana ja välillä sitä miettii, että voiko sitä oikeesti kuitenkaan olla. Mutta vähän vielä, niin sitten tiedetään onko Spyrolla kaikki ok.

Tänään oli kiva päivä, sain nimittäin vihdoin ja viimein täältäkin jonkinlaisia tuttua :). Voisi sanoa porukan olleen aika hyvin samalla aaltopituudella, jos neljä, toisilleen täysin tuntematonta naista keskustelee keskenään lähes kolmen tunnin ajan. Meitä oli kaksi odottavaa (ja vielä lähes samoilla viikoilla) ja kaksi lapsellistä äitiä.

kuva

Tuli siinä tajuttua taas että kuinka hirveen pieniä ne lapset on vauvaikäisinä! Pisti meinaa pikkasen pelottamaan kun sain syliini sellaisen kuusiviikkoisen tyttövauvan. Enhän mä oo pitänyt niin pientä sylissä sitten sen ajan kun olin kuusi vuotias ja pikkusiskoistani nuorempi syntyi. En pelkää tällä hetkellä siis synnytystä, vaan sitä, että miten sitä lasta oikein oppii käsittelemään. Eihän ne kai rikki mene, mutta silti.

Mutta oli ne aika suloisiakin. En yhtään ihmettele, että tää tytön äiti sanoi että niitä voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Toinen porukan pikkuinen oli sitten jo hieman isompi n. puolivuotias poika joka oli jo lähempänä sitä vauva kokoa jonka kanssa pystyy olemaan luontevammin.

Mutta, kai sitä pitää vain luottaa siihen, että kyllä sitä sitten oppii kun aika tulee.