Kahtia halkovia ajatuksia.

Nyt on jostain syystä viime aikoina noussut mieleen hirveästi toiveita ja ajatuksia, jotka on vähän turhan rajussa ristiriidassa keskenään. Sen jälkeen kun olen opinnoissani valinnut elintarvikeagrologin suuntautumisvaihtoehdon (eli koko kevään), on ajatuksiin pesiytynyt haave: erikoisharjottelusta ulkomailla. Jossain Keski-Euroopassa nämä kaksi alaa, olisi kaikista helpoin yhdistää, koska esim. Belgiasta, Itävallasta, Ranskasta tai Sveitsistä löytyisi varmasti sopiva tila. Eli siis tila, jossa olisi eläimiä, mutta jossa myös jalostettaisiin itse esim. lehmän maidosta juustoja. Suomessa kun vastaavaa ei erinäisten hygieenia ja byrokraatti kiemuroiden takia.

kuva

Missä ristiriita? No siinä, kun tämä haave yhdistetään vauvahaaveeseen. Nimittäin erikoistumisharjoittelu kuuluu suorittaa ensi kesänä, joko heti toukokuun alusta tai myöhemmin. Muistaakseni harjoittelu on sen n. kolme kuukautta (tarkempi määritys on joku tietty päivien lukumäärä mutten muista). Eli näillä vauvahaaveilla olen viimeisilläni raskaana siihen aikaan tai sitten ihan pienen lapsen äiti jo. Tähän asti ajatuksena on ollut että lapsi olisi parhain saada siten, että pystyn käymään kolmannen vuoden koulussa kokonaan, ja vain erikoistumisharjoittelu jäisi tekemättä siltä vuodelta.

Kaikista pahinta on tunne, että tunne pettäväni miehen ja olevani itsekäs kun toivon jotain muutakin kuin vauvaa, koska vaikkei mies niin paljon kaikesta puhu, tiedän kyllä sen, että omaa lasta haaveillaan ja kovastikin. Varsinkin kun mies eräällä tapaa on valmiimpi asiaan, että opiskelut ja ulkomaan vaihdot on jo koettu. Vaikka edelleen, koen olevani vauvaan niin valmis kuin tässä vaiheessa voi olla. Toisaalta toivon sitä, että plussa tulisi heti ja toisaalta sitä, että plussa tulisi vasta loppu kesästä, alkusyksystä tai jopa ihan loppuvuodesta.

Ristiriitaisia ajatuksia siis. En koe menettäväni mitään, että vaihdan baarit yms. ryyppybileet kotielämään, mieheen ja vauvaan, mutta toisaalta mahdollisuuksien menettäminen (kuten tän vaihdon) ahdistaa, koska toista samankaltaista tilaisuutta ei tule, niin kuin koulussakin on meille sanottu. En koskaan kuvitellut olevani niin sosiaalinen ja rohkea, että edes ajattelen yksin ulkomaille lähtöä, mutta erinäisten tapausten jälkeen näin ne ajatuksen vain muuttuu. Kokemuksenahan se olisi täysin ainutlaatuista. Toivon että tässä on aikaa (ja onkin) selvitellä mahdollisuuksia ja miehen ajatuksia tarkemmin. Mutta kesän päätavoitteena ei ole yrittämällä yrittää vauvaa, se tulee jos tulee. Eli ilman ehkäisyä mennään joo, mutta koetan keskittyä muuhunkin kuin mahdollisiin oireisiin (helpompi sanoa näin "uutuuden viehätyksen" laannuttua". Keskitytään siis miehen kanssa entistä enemmän toisiimme ja nautimme kesästä ja yritämme kokea jotain uutta.