Mä en oo koskaan ajatellut itseäni mitenkään erityisen sosiaalisena, mutta nyt sen kyllä on huomannut, että mä kaipaan sosiaalisia kontakteja ihan erilailla kuin mies. Kyllähän se alkuun on kivaa pelailla tietsikkapelejä ja vain olla, mutta jossain vaiheessa sitä kaipaa seuraa. Miehelle on ihan turha puhua siitä, kuinka mulla on ollut tylsää päivällä, se tulee niin vähillä kaverikontakteilla toimeen ja sitä paitsi, hän on päivät töissä. Eräänä päivänä kommentti oli kun asiasta valitin, etten ollut puhunut kenenkään kanssa päivällä "Puhuithan sä salilla". Joo, vaihdoin muutaman kommentin pilatesohjaajan kanssa.
Jotenkin tässä yrityksen alkamisen jälkeen on tajunnut sen kuinka yksin oikeesti tän tilanteen kanssa on. Joo, on keskustelupalstalla tuttuja, joitakin blogituttuja, joiden kanssa on kommenttien kautta ollut tekemisissä, mutta silti ei oikein ole ketään kenelle tilanteesta avautua. Lähipiirissä ei ole ketään, joka olisi samassa tilanteessa kuin mä. Opiskelukavereista suurin osa nauroi päin naamaa, kun tuli joskus opiskelun kestosta kyse ja vihjasin pitäväni välivuoden, eivät he ikipäivänä lapsia vielä moneen vuoteen. Vanhimmat naurajista täyttää 30 vuotta jo. No onnea jo valmiiksi sitten kun joskus oikeasti sitä lasta alatte yrittämään ja biologinen kello tikittää tikittämistään. Ja yksi naurajista kaikista naurettavin on nainen, jolla on kohta kolme vuotias muksu, ja on ollut samoja ikiä kuin minä olisin lapsen syntyessä.
Mä tiedän, että varmaan sitten lapsen synnyttyä on kaikenlaisia mammakerhoja, joista voi löytää kavereita, mutta mä haluaisin ystäviä tänne jo nyt. Vertaistukea tulevaisuutta ajatellen. Ne muutamat (2kpl) tutut, jotka on samassa tilanteessa tai hieman pidemmällä, asuvat kaukana ja ovat ihmisiä, joita en enää voi sanoa kunnolla tuntevani, koska kunnollisesta yhteyden pidosta on vuosia.
Mua on aina luultu ikäistäni vanhemmaksi, mutta aika ajoin tulee tälläisiä aikoja, kun tuntuu siltä, että mä oon ikivanha, koska haluan jotain muuta kuin ikätoverini. Tiedän kyllä, että on muutama, joka on jopa kateellinen siitä miten helposti löysin ihmisen, jonka kanssa jaan loppuelämäni. Mutta ei se ajatus auta silloin kun tuntuu että on kaikin tavoin yksi. Miehestä huolimatta.
Voi kun olisit lähellä, niin kutsuisin sinut kahville :) Ymmärrän ajatuksesi yksinäisyydestä hyvin. Itsekin muutin vieraalle paikkakunnalle, jossa en tuntenut ennestään ketään ja edelleen kaipaa kotiseudun kaveripiiriä. Ei puhelimessa puhuminen korvaa kasvotusten oloa...
VastaaPoistaMyy: Kiitokset sympatioista, vaikket teetä voikaan tarjota :). Joo, ei se puhelin oo sama asia. Kaasonakin toiminut kaverini sanoi, että kyllä hänelle voi kesken työpäivän soittaa, on sen verran leppoinen homma, mutta ei se kuitenkaan ole se sama. Ja vaikka juteltavaa riittää, niin tuskin tätä henkilöä kiinnostaisi mun menkat ja kierrot.
VastaaPoistaMulla oli itsellä lukion alussa semmonen tilanne, että kaikki kaverit käänsi selkänsä :/ Osa kadehti sitä kun löysin vähän vanhemman ja ihanan miehen itselleni ja hylkäsi sen takia. Varmaan vuoden ajan olin aivan yksin, ja se tuntui kyllä pahalta. Olihan minulla Mies, mutta eihän se sama homma ole!Joten mä ymmärrän sun "yksinäisyyttäsi". Naisena sitä kaipaa välillä tyttöjen välisiä hömpötyksiä ja kahvihetkiä yms. Onneksi mä olen nyt löytänyt ympärilleni ihania uusia ystäviä <3 Toivottavasti sinäkin löydät!
VastaaPoistaMua on kanssa aina luultu ja luullaan kokoajan ikäistäni vanhemmaksi. Ja mä välillä itsekin unohdan että hei, mä olen vasta 18. Mä koen, että mä olen paljon kypsempi kuin suurin osa ikäisistäni ja siksi tää vauvan yrittäminen ei mua pari vuotta vanhemmillekaan kavereille oo mikään "okei" juttu, kun ei ne oikeen ymmärrä että tän ikäisenä voi haluta lasta. Osa heistäkään ei halua koskaan välttämättä lapsia.
Mulla on pari lähemmäs 30 kymppistä kaveria, joista toiselle (tosin harvoin) puhun tästä vauvanyrittämisestä, kierroista yms, mutta toisten kavereiden kanssa siitä ei oikein puhuta. Onneksi täällä blogimaailmassa on "tuttuja" joiden kanssa näitä tunteita voi jakaa :)
Lumia: Mulla ei onneksi ole vielä tuota selänkääntöä tapahtunut, vaan kovasti ollaan vannottu, että yhteyksissä pysytään sittenkin kun mä jään pitämään välivuotta. Ja ne ketkä on sitä vannonut, on varmasti sellaisia, jotka yhteyttä pitää.
VastaaPoistaNimenomaa noi hömpötykset on sellasia mitä kaipaan, ja just se että pääsisi naamatusten avautumaan tästä tilanteesta. Täällä blogissa on ne muutamat ketkä kommentoi, ja taas niiden blogeja mitä lukee on kirjoittajilla joko ihan erilainen tilanne yrittämisen suhteen tai sitten on jo ne omat blogikaverit. Eli johonkin väliin pitäisi yrittää ryömiä...