Ei huolen häivää, mutta silti kuhisee

Taitaa tällä kertaa mennä harakoille laskurin mukaan oletettu ovis, ja vaikka osuisi ennen tai jälkeenkin 10.6. mikä laskureilla sain, niin siltikin menee harakoille. Nyt nimittäin joudun olemaan koulussa kolme viikkoa (tosin tällä viikolla ei ole kuin kolme päivää) ja ensi viikonloppuna on tarkoitus viedä pikkusisko Powerparkiin. Eli aika stressittä pitäisi  kaiken järjen mukaan pystyä olemaan, kun ei ole mitään hyvää syytä oireita kuulostella. Nyt asiaan suhtaudun rauhallisin mielin, yksi opiskelukuukausi keväälle lisää yms. mutta...Saa nähdä miten käy loppukierrosta, koska olen jo nyt bongannut itsestäni katkeria fiiliksiä katsellessani odottavia äitejä. Sekä tänään FB:ssa törmäsin tietoon, että yksi tuttuni on raskaana. Ihminen, jota olisin viimeisimpänä kuvitellut raskaana tässä vaiheessa elämää. Katkeruus ja kateus on yllättävän kova, ne kuiskivat korvaani "varmasti vain vahinko" vaikkei mulla vielä ole mitään hätää. Ollaan miehen kanssa vasta taipaleen alussa, juuri aloitettu.

kuva

Pillereiden lopettamisestä en ole kuukauden aikan huomannut mitään postiivista (kun toisaalla netti on täynnä hekutuksia siitä kuinka elämä on huomattavasti parantunut niiden lopettamisen jälkeen jo ekana päivänä). Naama ja yläselkä on järkyttäviä näppylöitä täynnä, jotka ei sitten viitsi edes kunnon finneksi kehittyä. Päänahka kutiaa jatkuvasti, koska tukka rasvoittuu taas kuin teini-iän pahimpina vuosina. Mä itken ja kilahtelen miehelle ihan ihme asioista. Olen myös kehittänyt itselleni hirveän kriisin painosta. Tai vielä tarkemmin määriteltynä vaatteista. En nimittäin mahdu tällä hetkellä yksiinkään omistamiini farkkuihin mukavasti. Eikä ole edes menkkaturvotusta päällä. Ahdistaa, tunnen olevani ruma ja läski. Miestäkin tuntuu joutuvan patistamaan sänkyhommiin, vaikkei mitään pakkopullaa asian pitäisi käsittääkseni olla. Tämä tietenkin ruokkii tuota ruma-läski -kuvaa entisestään. Enkö kelpaa? Enkö ole tarpeeksi seksikäs ja eroottinen? Muutenkin olen hieman ollut pettynyt seksin määrään, nimittäin ennen pillereitä mies haaveili siitä, miten minusta tulee mahdoton seksitiikeri. Joo, kyllä haluttaisi, mutta kun mieheltä ei saa minun mielestäni tällä hetkellä tarpeeksi usein, ja jos en saa tarpeeksi usein, musta tulee ihan pirun häijy ja kitkerä. Pitäisi varmaan istua alas ja keskustella taas tuosta seksielämästä ihan ajan kanssa. Eli positiivisia vaikutuksia vielä odotellessa, kun ei se painokaan ole lähtenyt laskemaa vaan päin vastoin.

kuva

Pääkopan kuhinaa

Keväällä koulussa ollessa halusi vain lisää vapaa aikaa, niiden kaikkien tehtävien keskellä, jotta jaksaisi jaksaa. Nyt sitä aikaa on aivan liikaa. Lähinnä aikaa on liikaa siksi, koska mä en tunne täältä ketään. Täähän on ensimmäinen kesä, jonka täällä miehen kaupungissa vietän (muutamia opiskelu viikkoja lukuunottamatta), eikä mulla ole täällä ketään tuttuja, joita voisi kutsua kaupungille tai kotiin kahville.

weheartit

Mä en oo koskaan ajatellut itseäni mitenkään erityisen sosiaalisena, mutta nyt sen kyllä on huomannut, että mä kaipaan sosiaalisia kontakteja ihan erilailla kuin mies. Kyllähän se alkuun on kivaa pelailla tietsikkapelejä ja vain olla, mutta jossain vaiheessa sitä kaipaa seuraa. Miehelle on ihan turha puhua siitä, kuinka mulla on ollut tylsää päivällä, se tulee niin vähillä kaverikontakteilla toimeen ja sitä paitsi, hän on päivät töissä. Eräänä päivänä kommentti oli kun asiasta valitin, etten ollut puhunut kenenkään kanssa päivällä "Puhuithan sä salilla". Joo, vaihdoin muutaman kommentin pilatesohjaajan kanssa.

Jotenkin tässä yrityksen alkamisen jälkeen on tajunnut sen kuinka yksin oikeesti tän tilanteen kanssa on. Joo, on keskustelupalstalla tuttuja, joitakin blogituttuja, joiden kanssa on kommenttien kautta ollut tekemisissä, mutta silti ei oikein ole ketään kenelle tilanteesta avautua. Lähipiirissä ei ole ketään, joka olisi samassa tilanteessa kuin mä. Opiskelukavereista suurin osa nauroi päin naamaa, kun tuli joskus opiskelun kestosta kyse ja vihjasin pitäväni välivuoden, eivät he ikipäivänä lapsia vielä moneen vuoteen. Vanhimmat naurajista täyttää 30 vuotta jo. No onnea jo valmiiksi sitten kun joskus oikeasti sitä lasta alatte yrittämään ja biologinen kello tikittää tikittämistään. Ja yksi naurajista kaikista naurettavin on nainen, jolla on kohta kolme vuotias muksu, ja on ollut samoja ikiä kuin minä olisin lapsen syntyessä.

wehertit

Mä tiedän, että varmaan sitten lapsen synnyttyä on kaikenlaisia mammakerhoja, joista voi löytää kavereita, mutta mä haluaisin ystäviä tänne jo nyt. Vertaistukea tulevaisuutta ajatellen. Ne muutamat (2kpl) tutut, jotka on samassa tilanteessa tai hieman pidemmällä, asuvat kaukana ja ovat ihmisiä, joita en enää voi sanoa kunnolla tuntevani, koska kunnollisesta yhteyden pidosta on vuosia.

Mua on aina luultu ikäistäni vanhemmaksi, mutta aika ajoin tulee tälläisiä aikoja, kun tuntuu siltä, että mä oon ikivanha, koska haluan jotain muuta kuin ikätoverini. Tiedän kyllä, että on muutama, joka on jopa kateellinen siitä miten helposti löysin ihmisen, jonka kanssa jaan loppuelämäni. Mutta ei se ajatus auta silloin kun tuntuu että on kaikin tavoin yksi. Miehestä huolimatta.

Näissä on aina hauska koettaa onneaan, josko joskus onni potkisikin :)

Täti tuli, täti meni?

Nyt oli kyllä niin erilaiset menkat kuin koskaan. Sunnuntaina aivan älytön tulva, ei meinannut kuppikaan riittää, sama juttu maanantaina. Näinä päivinä tuli reilusti sen normaalin, n. 35 ml, yli vuotoa. Ja meni vielä runsaankin vuodon yli, sen raja kun on 80 ml.
Tänään aamulla kuppia tyhjätessä, siellä ei ollut mitään. Ei yhtään mitään koko yöltä, vähän vain sellaista rusehtavaa valkkari sekotusta. Jos päivällä ei tuu "pystyasennossa", niin ne oli sitten siinä. Eikä mulla ikinä oo ollut kolmen päivän menkkoja. Enpä kyllä panisi pahakseni vaikka loppuisikin jo, tekee taas niin pirusti mieli, koska nyt en oo viittynyt houkutella miestä hommiin kun oon tulvinut, vaikka normaalisti veri ei ole mikään este.

Mä en oikein tällä hetkellä ajattele mitään tästä vauvahommasta, menköön sillä painolla kuin menee. Ensi viikolla joutuu vielä taas kolmeksi viikoksi koulun penkille, joten ei aikaa edes jää asioiden vatvomiselle...

YK2

Täällä on nyt sitten taas saatu vähän selvyyttä asioihin koska: KP1/33, YK2.

 Mä en oikein nyt tiiä millä fiiliksillä mä oon tästä. Periaatteessa harmittaa, koska kaikki ne mun oireet ei ollut mitään, mutta samalla mä oon tavallaan myös hieman helpottunut. Sillä tää tarkottaa sitä, että pystyn ensi keväänä viemään opintoja taas yhden kuukauden pidempään, mikä olisi mulle erityisen tärkeää, koska ensi keväälle opintoja on merkitty alustavasti 28 op:n verran. Se tietää ihan älytöntä työmäärää, jotta sen saa tehtyä. Eikä meillä muutenkaan periaatteessa ole mikään kiire vielä asian kanssa, vasta aloitettu.

Tätä kiertoa varten katselin vau.fi:n laskurista että mitä se meille oikein antaisi nyt tällä tämän hetkisellä kiertopäivien määrällä. Voihan niitä vähän katsella, mutta mitään stressiä en asiasta ota lainkaan. Myös kropan kuullostelua voisi hieman himmata, niin ei ajatukset aina laukkaisi tuhatta ja sataa.

 

Hedelmälliset päivät: 7.6.-12.6.2011

Ovulaatio: 10.6.2011

Laskettu aika: 2.3.2012

Päätä seinään.

Menin sitten ääliö tekemään jo yhen raskaustestin, vaikka negahan sieltä tietenkin tuli, koska oletetusti oli vasta dpo 10. Ja tietenkin itse siinä oli näkevinään vaikka mitä. Tänään on se kp 27, eikä kunnon menkka oloa ole lainkaan. Tissit mahtuu normaalisti isoimpiin rintsikoihini (yleensä ennen menkkoja ne tursuaa yli joka puolelta), tosin ne on hirveän painavan oloisen ja ne nännit on edelleen kummallisen arat, erilailla kun mihin olen tottunut.

Aamukuvotus ei oo kadonnut minnekään, tälläkin hetkellä on sellainen lievä yökötys päällä. Myös päiväunilta noustessa meinaa olla päällä sellainen tietynlainen vaimea yökötys. Perjantain pilates oli jostain syystä tappoa, sama ohjelma, sama aamupala ennen treeni, pienemmillä sykkeillä kuin viime perjantaina ja siitä huolimatta treenin jälkeen olin ihan varma että oksennan siihen paikkaan. Myös mahan päällä makaaminen (siis siten että istuu esim. tuolilla ja kumartuu alas sitomaan kengän nauhoja) on aiheuttanut huonoa olo ja kipuilua vatsassa.

Mutta ehkä on parempi olla ihan mahdottomasti kuulostelematta näitä tuntoja, kyllä ne siinä mukana roikkuu jos on roikkuakseen. Katsellaan sitä sitten reilusti ensi viikon lopulla jos menkkoja ei näytä tulevan että onko siellä jotain. Ei mulle meinaa normaalia ole tälläinen aamukuvotus.

Sarjassamme: Kuvitteluako?

Täytyy tännekin vähän taas kirjoitella, kun on taas jotain mikä ei normaaliin aamurutiiniin oikein kuulu. Tänä aamuna mua väsytti ihan äärettömästi, heräsin vasta herätyskelloon, vaikka tähän asti oon herännyt puoli tuntia tai varttia vaille herätystä ihan pirteänä. Nyt en olisi millään jaksanut raahautua ylös. Tämän lisäksi olo on kuin krapulaisella. En meinannut saada silmiä auki lainkaan kun avasin koneen uutisten lukua varten. Puhumattakaan tästä edelleen jatkuvasta yökötystunteesta, mikä mulla yleensä kuuluu siihen astetta kevyempään, muttei kevyimpään krapula muotoon. Valion 200g jogurttipikariakin söin varmaan jonkin puoli tuntia. Myös jano oli aivan tavaton herätessä, mutta siitä huolimatta sain vaivoin juotua lasillisen äitin tekemään marjamehua. Alkoholiakin on tullut viimeksi vappuna nautittua ja silloinkin vain muutamia lasillisia, joista krapulaa ei edes tullut.

kuva

Odottavan aika on pitkä, se on käynyt jo selväksi.

Ihan hoomoilaisena...

Nyt mä oon niin kysymysmerkkinä täällä kuin vaan voi olla. Mä eilen postailin siitä kuinka olin jo huomannut mahan nippailuja ja nännien aristusta. Nyt vaan näyttää siltä, että ne vaan kehittyy. Tänään välillä repinyt kovinkin viiltävästi tuota mahaa, eikä sitä oikein enää pysty sekoittamaan vatsalihas treenin aristukseen, sen verran selkeitä ovat olleet, oikeastaan ihan kipua. Toinen minkä huomasin eilen illalla, ja mikä ei normaalisti kuulu mun kropan toimintaan on se, että mun nännit on niin kosketus arat, että vaatteiden vaihto tuntuu niissä ihan selkeästi. Aikaisemmin on ollut niin, että koko tissiosasto on ollut turvoksissa ja kipeähkö silloin kun mies on niitä seksin aikana kosketellut ei niinkään pelkät nännit.

Toisaalta huomasin myös tuossa äsken että tulee täysin kirkasta ja erittäin venyvää limaa, ja käsittääkseni tälläinen lima on yleensä merkki oviksesta. Että olisko ovis sittenkin vasta nyt tulossa. Mitä pillerikiertoon vertaan, niin yleensä siinäkin on tullut sellaista selkeästi limamaista eritettä, muttei niin puhtaan kirkasta kuin nyt. Tää tuntuu oikeesti olevan ihan rakettitiedettä tää oman kropan kuulostelu.

Eipä tässä auta muu kuin vain odottaa, kun ei oikein ole ketään joka noita mun oireita kommentoisi sen suuremmin (varsinkin kun ne vauvapalstat joilla käyn on ollut tänään alas ajettuina!). Jos ei mitään muuta, niin oon varmaan onnistunut kehittämään itselleni valeraskauden tässä kuumeessa ja toiveessa. :D

Odottavan aika on pitkä

Mä komppaan Myytä ihan täysillä. Nää päivät menee niin hitaasti. Mä en voi ymmärtää, kun vauvapalstalla joku joskus sanoi, että alkukierto on tylsää. Jaa, miten niin muka?! Silloin on täti kylässä ja tietää, että kierron suhteen on kaikki vielä mahdollista. Mutta autappa armias, miten tylsyys iskee kun kaikki mahdollinen kyseisen kierron suhteen on tehty. Tässä on heiluteltu peittoja ennen ja vähän mahdollisen oviksen aikaankin, ja nyt ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa. Kp on vasta 18, joten on ihan turha edes kuvitella raskaustestin tekemistä, koska eihän siinä vielä mitään näkyisi.

kuva

Oireitakaan on aika turha kuullostella, koska mulla on aina ollut tissit turvoksissa ja nännit kipeät ennen menkkojen alkua. Alavatsaa nippailee välillä ja se tuntuu kipeältäkin, mutta siihen todennäköisesti on selityksenä spirals-lämpö ja pilates tunnit, jotka pistää syvät vatsalihakset ihan hiton koville.

Siksi mä olen määrännyt itselleni selkeän päivämäärän, koska testin teen jollei täti ole soittanut ovikelloa ennen sitä. 28 pv tulee täyteen 16.5 maanantaina, mikä on siis kierto pillereiden mukaan laskettu, ennen pillereitä mun kierto on ollut sen 30-32 pv, ja se 31 pv tulis täyteen 19.5. torstaina. Eli, jos tätä ennen ei täti ole tullut teen testiä seuraavan viikon maanantaina tai tiistaina, kun joudun menemään opiskelukämpillä käymään läsnäolopakollisten labratuntien takia. 

Mä en vaan ehkä jaksais odottaa, koska tää asia pyörii ihan jatkuvasti päässä. Siitäkin huolimatta, että mä tiedän sen, että plussa olisi parempi vasta myöhemmin kesällä...

Kp 14

Taas noinkin omaperäinen otsikko (mä vihaan keksiä otsikoita yleensäkin, puhumattakaan sitten blogiteksteihin.) Taas nähtiin se, että meikäläinen vetää herneen ihan liian äkkiä sinne nenän syövereihin. Erityisesti silloin, jos en vähään aikaan ole saanut seksi, silloin musta vasta häijy ämmä tuleekin. Mies nimittäin innostui yllättävän paljon lauantai iltana puuhailemaan. Eniten mua lämmitti se, että mieskin tuntuu haluavan sitä perhettä meille yhtä paljon kuin minä. Mies nimittäin tilasi kumeja, ja puhui siihen malliin, että käytetään niitä alkuun, mutta kun la-iltana kysyin, että laitetaanko, niin vastauksena oli että mennää ilman. Siimahäntiä sitten talleteltiin pariinkin kertaan. Ja mahdollisesti tänääkin...

kuva

Kehoa oon kovasti kuulostellut, ja vaikuttaisi siltä, että se ovis osuu ihan niille paikkeille mille laskuri sitä veikkasi.  Nimittäin oireita kyllä riittää, jotka siihen suuntaan viittaisivat: suoraan sanottuna mua panettaa aivan törkeästi, limat on selkeästi paksumpaa kuin mikään normaali valkovuoto ja mun tissit tuntuu aavistukset verran aroilta, kun niitä tunnustelee. Mulla meinaa turpoo tuo rintavarustus ihan törkeästi ennen menkkoja, ja ne on pitkään ennen sitä kipeitä.

Toive nakuttaa jatkuvasti takaraivossa, vaikkei meillä vauvan kanssa mitään kiireitä olekaan. Mulla on ihan liikaa aikaa tällä hetkellä ajatella kaikkea aiheeseen liittyvää. Onneksi käytiin tänään hankkimassa salikortti mulle, niin ehkä sitten puran tarmoni sinne.